Valikko
Koti

Mehiläishoitajan matkassa
    1   2  »
::   Mehiläishoitajan matkassa : tiedotuksia 21 Näytä »   10  20 30 40 50 
Talven taikaa ja tulevaa aikaa

Talven taikaa ja tulevaa aikaa

Syyskesä ja syksy on ainakin meillä ollut sitä kiireisintä aikaa sadonkorjuineen ja hunajan pakkaamisineen. Tähän tulokseen päätyi myös Työtehoseuran tekemä tutkimus mehiläisalalla käytetyistä työtunneista jo useita vuosia sitten. Sadonkorjuun intensiivisyys sitoo tarhaajan ajan ja ajatukset. Lisäksi työn fyysiset rasitukset pitävät huolen siitä, ettei jää aikaa eikä voimia unelmille. Tosin tästä urakasta selviytyminen on aina palkitsevaa, mutta myös jonkinlainen reppauspalkinto on paikallaan. Itse teimme useana syksynä loma- ja opintomatkoja Eurooppaan Suomen Mehiläishoitajain Liiton järjestämillä retkillä. Nämä retket olivat ajoitettu niin, että jos reippaasti hoiteli sadonkorjuun ja linkouksen, saattoi matkaan lähtiessä jättää taakseen lingotut hunajat ja ruokitut mehiläispesät.

Vasta talven taittuessa alkaa ajatus tulevasta mehiläiskesästä sarastella. Mehiläiset ilmestyvät uniin, auringon pilkahdukset lähettävät heikon signaalin mehiläistarhoilta, että täällä sitä vielä hyristään, mutta miten mennään ensi kesä?

Ajatuksia täynnä pieni pää

Ajatus uudenlaisesta tuotantotavasta lähti kytemään mehiläisvahan arvon nousun ja saatavuusongelmien johdosta. Miten mehiläisten vahantuotantoa olisi mahdollista lisätä? Vai olisiko? Miten paljon se vähentäisi hunajantuotantoa? Entä kaksi rinnakkaista hoitotekniikkaa samassa tarhauksessa, jossa toisella tuotettaisiin hunajaa ja toisella vahaa?

Oli pakko kilauttaa kaverille. Kysyin oppi-isältäni Ruottisen Laurilta, olisiko hänellä tiedossa jotakin valmista, jo käytössä olevaa ratkaisumallia maailmalta. Ja sieltähän se vastaus löytyi ja ihan länsinaapurista Ruotsista. Kiitos Laurille ties kuinka monennen kerran asiantuntija-avustasi. Ei tarvitse enää haikailla, vaan voi lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Ja mikä parasta, kun saa langan päästä kiinni, voi keriä samalle kerälle useammankin unelman toteutuksen saman aikaisesti. Pitkienkin pohdintojen ja kokeilujen tulokset loksahtavat paikaleen ja tuleva mehiläishoitokonseptimme alkaa olla toteutusta vaille valmis.

Mikä muuttuu ja mikä jää

Tulevaisuus näyttää lopputuloksen, mutta osa mehiläistarhoistamme siirtyy hunajan tuotannosta vahan tuotantoon. Näiden pesien hunajaosastojen kehiin ei laiteta enää koko kehän kattavia vahapohjukkeita, vaan kapeat vahasuikaleet ylälistoihin, kuten kennohunajaakin tuotettaessa. Mehiläiset rakentavat siis kehät lähes kokonaan itse, käyttäen raaka-aineena vahan valmistukseen keräämäänsä mettä.

Rakentamiseen kuluva mesi on täten kaikki pois hunajan valmistuksesta. Katsotaan, kuinka pitkälle kesää rakennusintoa riittää. Rakentaminenhan on täysin riippuvainen pesään tulevan meden ja tietysti myös mehiläisten määrästä. Keväällä sekä mehiläisten että meden määrästä voi olla pulaa. Pääsadon aikaan menetelmä toimii varsin hyvin, jos mehiläiset eivät parveile. Loppukesällä kyllä mehiläisiä riittää, mutta kukkivat kasvit alkavat huveta. Siksi tarhapaikkojen valinnalla pyritään minimoimaan nämä riskit. Parveilun estämiseksi teemme samat rituaalit kuin kaupunkipesillä ja otamme emon jaokkeelle ennen parveiluaikaa. Mehiläiset ehtivät kasvattamaan hyvin uudet emot, jotka saavat vapaasti pariutua häälennoillaan.

Apiterapiahuoneet

Pesistä jaokkeisiin ottamamme emot päätyvät jaokelaatikoissa apiterapiahuoneidemme hoitajiksi. Yhteen mehiläishuoneeseen mahtuu kuusi kaksikerroksista jaokelaatikkoa. Synttärilahjaksi saamallani mehiläishuoneella ei enää pärjätä, vaan niitä pitää tehdä lisää ja näin voidaan tarjota myös vierailijoille mehiläiselämyksinä kuunnella mehiläismusiikkia ja hengittää pesän tuoksuja. Mehiläisilman käytöstä voitte lukea enemmän viime vuoden apiterapiablogistani ”Olet ilma, jota hengitän”.

 

Mehiläisvahaa ja valutettua hunajaa

Näiden pesien hunajia ei lingota vaan valutetaan puristamalla kennoista suoraan myyntipakkauksiin. Näin saadaan myös valikoimiimme uusi tuote kennohunajan ja lingotun hunajan välimailta. Vähemmän prosessoitua hunajaa. Mikä lieneekään sille hyväksyttävä nimike?

Kaikki näistä hunajaosastoista tuleva mehiläisvaha puhdistetaan ja otetaan talteen. Käyttökohteita sille kyllä löytyy, sillä mehiläisvahasta on moneksi kuten mehiläistarhaajan talviunelmistakin.



  
 
Uudet tuulet

Tulevaisuusvalmennuksen satoa

Olen mukana Pro Agrian järjestämässä tulevaisuusvalmennuksessa ja ensimmäisenä kotitehtävänä oli kirjata yrityksemme arvot ja tehdä yritykselle unelmakartta. 
Nyt ei syntynyt mitään hienoa grafiikkaa eikä kuvaesitystä, vaan suoraan sydämestä, muutamalla lauseella se, mikä meidät saa nyt ja myös vastaisuudessa hoitamaan mehiläisiä.


Yrityksemme arvot:

Tunnistamme ja tunnustamme mehiläisten arvon maapallon monipuolisen ravinnon takaajina koko ravintoketjussa sekä kunnioitus mehiläisten yksinoikeudella tuottamaa hunajaa kohtaan.

Unelmakartta:

Free bee tarhaustekniikka käyttöön - mehiläisvahan omavaraisuus, kennohunajan tuotanto, valutetun hunajan tuotanto


Apiterapiahuoneiden lisääminen - apiterapiavieraat, apiterapiakutsut


Stipendipesätoiminnan laajentaminen valtakunnalliseksi - mehiläisyhteiskuntien ja -hoitajien lisääntyminen





  
 
Kevään 2022 pohdintaa

Kevään 2022 kynnyksellä

Aurinkoiset päivät ovat toistaiseksi ohi. Mehiläiset pääsivät onneksi pyrähtämään puhdistuslennoillaan muutamana lämpimämpänä aurinkopäivänä kinosten keskeltä. Lepän siitepölypalleroitakin ehdittiin pesälle kantaa ja emo aloitti varovaisen munintansa. Nyt odotellaan pesällä uutta starttia ja auringon säteitä, jotta uusi mehiläisvuosi voisi todella alkaa.

Karhuaidoilla

Mehiläishoitaja varautuu karhujen talviunien päättymiseen kaivamalla sähköaitanauhat lumesta esiin ja virittelemällä aurinkopaneeleita virranlähteiksi. Heräävät karhut ovat nälkäisiä ja vainuavat nämä elämää kuhisevat proteiini- ja hiilihydraattipakkaukset kymmenen kilometrin päästä.

Suojaamattomat pesät avataan ja kennot levitetään hangille odottamaan häirinnästä suivaantuneiden mehiläisten kohmettumista, mitkä sen jälkeen ovatkin ihan turvallisesti naposteltavaa pulleine mehiläistoukkineen ja hunajanrippeineen. Mikäpä on karhun jatkaa toivioretkiään seuraaville tarhoille masu täynnä makeaa.

Mehiläistarhojen aitaamainen on välttämätöntä jo ihan täällä etelässäkin. Edes asutuksenläheisyys ei karhua estä vierailemasta pesillä. Lähimmät karhutuhot on meillä koettu vajaan sadan metrin päässä asuinrakennuksesta. Siis yllättävän lähelle karhu uskaltautui aamuyön tunteina herkuttelemaan. Nyt aitaamisen jälkeen tuhoilta on vältytty, mutta karhun käynneistä aidan ympärillä löytyy kyllä merkkejä sekä syvien kuoppien kaivamisena että aitanauhojen kynsimisinä.

En osaa pelätä karhujen ilmestymistä metsiimme, en tarhoilla ollessani enkä marjametsällä sen jättämistä jäljistä huolimatta. Tietysti vaarana on, että karhu alkaa omimaan mehiläistarhojamme ja päättää ajaa meidät sieltä pois tai antaa viimeisen opetuksen. Toistaiseksi olen tuntenut enemmänkin ylpeyttä siitä, että meillä on nyt ihan oikea karhumetsä.

Kevätsiivousta ja ruokavarojen tarkistusta

Ihan kohta päästään nostelemaan pesiä ja puhdistamaan pohjia talvella kuolleista mehiläisistä ja muusta pohjaroskasta. Samalla selviää mehiläisten määrä ja ruokavarastojen riittävyys. Syksyllä lenneltiin pitkään ja emokin jatkoi munintaansa myöhäiseen syksyyn, joten talvivarastoja kulutettiin enemmän kuin talvipallossa hyrisemällä pakkaskelillä tehtäisiin. Nyt vähän jo mietityttää ruuan riittäminen pajun kukintaan asti, joten lisäruokaa kannattaa pakata mukaan pohjien puhdistuskierrokselle. Samalla reissulla ja samoilla nostelemisilla sen sokeritaikinakakun sujauttaa pesään helposti.

Yritämme auttaa mehiläisiä lämpötalouden ylläpidossa aina keväisin laittamalla talven jäljiltä avoimina olevien pohjaverkkojen päälle sanomalehteä lämmikkeeksi. Silloin isompi osa mehiläisistä voi irrottautua lämmitystehtävistä siitepölyn, veden ja meden hakuun, mikä on pesän kevätkehitykselle yhtä tärkeää kuin pienten toukkien lämpimänä pitäminenkin. Nämä ovat niitä tärkeimpiä kevään hoitotoimia, joilla voimme vähän mehiläisten oloa helpottaa siinä kriittisessä vaiheessa, kun talvimehiläiset alkavat vähenemään ja uusia ei vielä synny samaan tahtiin.

Pölyttäjäpulasta varmuusvarastoihin

Jos tähän kevääseen asti olen tuntenut mehiläishoitajana tekeväni tärkeää työtä lisäämällä hupenevien pölyttäjähyönteisten määrää, niin nyt tarhaus on saamassa aivan uuden ja mielestäni todella tärkeän roolin kotimaisessa elintarviketuotannossa ja varmuusvarastojen lisäämisessä. Paitsi se, että hyvin suoritettu pölytys takaa mm. parempia öljykasvi-, tattari- ja härkäpapusatoja, marja- ja hedelmäsadoista puhumattakaan, myös hunajan merkitys energialähteenä on nousemassa taas arvoonsa. Ja mikä parempi varmuusvarasto elintarvikepulaan voikaan olla, kuin lukuisat tuottavat mehiläispesät ympäri maata. Siksi jokaisen kynnelle kykenevän mehiläishoitajan velvollisuus on jakaa uskoa, innostusta ja ennen kaikkea osaamistaan aloitteleville tarhaajille. Nyt pitäisi unohtaa kaikki kyräily ja kateus, joka myös valitettavasti ja varsinkin hyvän satokesän jälkeen mehiläishoitajilla nostaa päätään, kun pelätään uusien tarhaajien lisäävän alueellista kilpailua ja laskevan hunajan hintaa.

Suomi ei ole omavarainen hunajantuottaja, mutta se voisi hyvinkin olla, jos tahtoa riittää. Mehiläistiheys on niin harvaa Keski-Eurooppaan verrattuna, että määrän voisi hyvin tuplata ilman sen suurempaa ylhäältä tulevaa ohjausta tarhapaikkavalintoihin. Mutta tälle alalle tarvittaisiin nyt niitä lähetyssaarnaajia ja opetuslapsia sekä mentoreita, jotka kulkisivat rinnalla alkumatkalla tarhaajuuteen.

Sokeristahan se pula ensimmäisenä tulee

Tässä vaiheessa mehiläishoitajat nostavat jo varoittavan etusormensa ja sanovat ”soo, soo”, hunajantuotanto perustuu vaihdannaistalouteen, hunaja vaihdetaan syksyllä ruokintasokeriin, ja kun siitä sokerista sitten tulee pula, kuten Venäjällä on jo nähtävissä, niin millä me sitten teemme vaihtokauppaa mehiläistemme kanssa? Onneksi voin ihan omasta kokemuksestani sanoa, että ilman sokeriakin mehiläiset voi talveuttaa. Olemme vieneet talven yli onnistuneesti 70 pesää mehiläisten itse keräämällä talvivarastolla ja sitä on jäänyt ihan riittämiin myös meidän varastoihin.

Mehiläiset keräävät normaalikesänä hunajaa reilusti yli oman tarpeen, joten siitä riittää herkkua vielä meidänkin laareihimme. Jos hoitajien määrää ja pesiä lisätään, tämä pesäkohtainen hunajan saanto kompensoituu ihan itsestään. Hunajalla talveuttaminen vaatii huolellisuutta ja huolehtimista siitä, että talviruuaksi jätetty hunaja ei pesässä kiteydy (rypsi/rapsi) ja sen tuhkapitoisuus (kivennäis- ja hivenaineet) ei ole korkea, kuten kanerva- ja mesikastehunajalla. Tästäkin siis selvitään jakamalla tietoa oikeanlaisesta talveuttamishunajasta tarhaajille.

Lähde mukaan talkoisiin

Ihan käytännön toteutukseen minulla olisi ehdotus kaikille meille mehiläistarhaajille, että ottaisimme tänä kesänä matkaamme yhden uuden tarhaajan ja lahjoittaisimme hänelle kesällä ihan oman jaokkeen mehiläispesästämme sillä ehdolla, että hän tekisi samoin seuraavana kesänä, jos nämä mehiläiset talvehtisivat onnistuneesti ja kehittyisivät keväällä vahvaksi, tuottavaksi pesäksi. Näin lisäisimme helposti hunajan tuotantoa ja omavaraisuutta. Samalla loisimme niitä kaivattuja varmuusvarastoja koteihin. Annetaan hyvän kiertää!

Ps. Alkusysäyslaajemmalle talkooideallie, löytyy www.kaupunkitarhaus.fi sivustolta, otsikolla Merjiksen mehiläisstipendi, joka sai alkunsa viimeisenä varsinaisena opetuskeväänäni ennen eläkkeelle lähtöä.



 
 
Apiterapiaa / 5


Mehiläispesän ilma

Lupasin kertoa apiterapiasarjassani vielä yhdestä, ehkä vähiten Suomessa tunnetusta apiterapian muodosta, nimittäin mehiläispesän ilman, äänen ja värähtelyjen aistimisesta. Mehiläistarhaajalle pesän äänet ja tuoksut ovat tuttuja nautintoja, joita tarkkailemalla hoitaja pystyy lukemaan pesää kuin avointa kirjaa. Kun pesä on terve, emo munii ja pesässä rauhallista, pesän avatessa tuoksuu hunaja ja propolis. Pesästä kuuluu mehiläisten työn äänet tasaisena hyrinänä.

Pesän häiriintyessä ääni muuttuu kuuluvammaksi ja agressiivisemmaksi. Hälyytysferomonien kirpeä tuoksu leijailee ilmassa ja mehiläiset alkavat uhkailla, jotkut jopa pistellä. Pesän leppoinen tunnelma muuttuukin lyhyessä ajassa hyökkääväksi ja pelottavaksi

Pauligin huvilan tankkauspiste

Ihminen voi käyttää hyväkseen mehiläispesän ilmaa hengittämällä sitä pesään asennetun putken kautta hengitysmaskia apuna käyttäen. Tällainen viritys meillä oli Pauligin huvilan pesillä, Mechelininkatu 36, Helsingissä. Pesälaatikossa oli verkolla suljettu reikä, johon putki asennettiin. Putken toisessa päässä oleva uniapnean hoitoon tarkoitettu hengitysmaski asetettiin nenän eteen ja mehiläisten pesäilmaa voitiin hengitellä pesän vieressä ilman, että mehiläiset siitä häiriintyivät. Pesän pääsi myös kurkistamaan turvallisesti pesäosaston seinässä olevan avattavan luukun kautta, jonka aukkoon oli asennettu läpinäkyvä fleksi. Tätä elämystä emme ole pystyneet tarjoamaan enää ensimmäisen koronatalven jälkeen ja luulen, että tällaisessa muodossa tuskin enää koskaan.

Terapeuttiset vaiktukset

Mikä vaikutus mehiläisilman hengittämisellä, pesän äänillä ja värähtelyillä on ihmiselle. Unkarilainen Dr Janos Körmendy- Racz, jonka apiterapiaoppeja olen aiemminkin siteerannut, kertoi sen vähentävän stressiä, sydän -ja verisuoniongelmia sekä laskevan verenpainetta. Se saa parasympaattisen hermoston toimimaan aktiivisemmin, jolloin sydämen syke hidastuu ja hengitystiheys pienenee, kuten ihmisen nukkuessa. Mehiläispesän ilma helpottaa myös astmaoireita.

Mehiläiskemiaa ja fysiikkaa

Mehiläisten lentäessä niistä lähtee ioneja, mehiläismusiikkia ja väreilyä. Tätä musiikkia on saatu kuulla Aaltoyliopiston opiskelijoiden toimesta Otaniemessä, missä mikrofoneja oli asennettu mehiläispesiin ja musiikki ohjattiin kaiuttimien kautta kaikkien kuultaville puistoon. Hauska kokemus oli sekin.

Kimalaistutkimuksissa on osoitettu, että kimalaisilla on positiivinen varaus ja kukilla negatiivinen. Näin kukat vetävät kimalasia puoleensa. Vierailtuaan kukassa se poistaa joksikin aikaa kukan sähkövarauksen, jolloin sinne ei turhaan muut kimalaiset enää poikkea. Sama ilmiö pätee tiettävästi myös mehiläisten kukkakäynteihin. Miten mehiläisten positiiviset sähkövaraukset vaikuttavat ihmiseen? Sama sähkömagneettinen voima, joka ohjaa mehiläisiä kukkiin, pitää atomien protonit ja elektronit yhdessä. Entä mehiläiset?

Unelma mehiläistalosta

Olen pitkään haaveillut omasta, pienestä mehiläistalosta, vain sen kokoisesta, että mahtuisin panemaan pitkäkseni avonaisten mehiläispesien päälle, joista mehiläisten lento talon sisälle on estetty verkolla. Kaksi mehiläisyhteiskuntaa olisi sijoitettuna petini alle vaakatasossa kasvaviin osastoihin. Mehiläistalossani olisi saranoilla avautuva ja sulkeutuva kattorakennelma, jonka alle voisin sitten mönkiä, satoi tai paistoi. Siellä voisin hengittää pesistä nousevaa hunajan ja propoliksen huuruista lämpöä, kuunnella mehiläismusiikkia ja tuntea värähtelyt ilmassa. Siellä voisin nukkua kesäöinä mehiläisten kanssa.

Tämän mehiläistalon rakentamisen Rantalaan olen jo lähettänyt sukulaisille vinkkinä tulevan kesän 70-vuotispäivälahjastani. Yleensähän tässä vaiheessa kuuluisi sanoa, että enhän minä vanhus enää mitään tarvitse, kun lahjatoiveita kysellään. Minulta ei kukaan ehtinyt edes sitä kysyä, kun ilmoitin toiveeni ja lähetin rakennuspiirustukset ja -ohjeet.

 

Uusia avauksia

Unelma mehiläistaloista on toteutumassa ensi kesänä vähän isommassakin mittakaavassa yhteistyökumppanimme toimesta. On hienoa päästä opiskelemaan mehiläisten hoitamista ihan uudella tavalla ja opettaa sitä samalla myös muille. Mutta parasta on se, että tähän luontoelämykseen pääsevät tällöin tutustumaan ja siitä nauttimaan myös moni muu ihminen.

Ehkä jo ensi kesänä lähihunajan lisäksi meillä myydään myös ihmisläheistä, apiterapiahuoneiden hunjaa. Sen aromeja ja kypsymistä on rakkaudella seurattu ja sen läheisyydestä nautittu aistit avoinna ja rentoutuneina.

 



  
 
Kummajaisia mehiläispesillä

Mehiläisten hyvä paimen

Mehiläishoitajat ovat mehiläisten lailla pieni, kummallinen eliöyhteisö. Suurin osa heistä on maattomia paimentolaisia, jotka etsivät kotieläimilleen laitumia, siirtelevät niiden pesiä öisin tavoitteena viedä ne runsaimmille mesilaitumille ja suotuisimmille pesäpaikoille. He lahjovat maanomistajia hunajalla ja taikovat pesien ympäristöön runsaita marja- ja hedelmäsatoja sekä saavat viljeltävien öljy-, vilja- ja maustekasvien, kuten rypsin, tattarin, kuminan ja korianterin valmistamaan ennätyksellisiä siemensatoja. He ovat ympäristölle hyödyllisiä ja elävät jonkinlaisessa löyhässä symbioosissa kotieläintensä kanssa.

Auringon lämmittämät

Mehiläishoitajat kuuluvat rotuominaisuuksiltaan kuumuutta kestäviin lajeihin. He pukeutuvat hellepäivinäkin kokohaalareihin, pitkävartisiin maihareihin tai kumisaappaisiin ja lähes kyynärvarteen ulottuviin käsineisiinne. Kauttaaltaan hien peitossa he nostelevat ja kanniskelevat hellepäivinä kotieläintensä asumuksia ja niiden tuottamia täysinäisiä hunajalaatikoita. Keskikesällä heitä näkee kiipeilemässä puissa ja talojen katoilla. Katoilla ollessaan he näyttäisivät ovat erityisen kiinnostuneita savupiipun sisällöstä. Kokohaalareiden valkea väri erottaa heidät helposti nuohoojista, jotka tekevät leipätyötään mustissa haalareissa. Toinen erottava tekijä pukeutumisessa on heidän tapansa peittää kasvonsa verkolla, minkä tarkoituksena on suojata kotieläintensä agressioilta. Ehkä pieni yhteinen piirre heillä kuitenkin on myös nuohoojien kanssa, nimittäin mieltymys savun hajuun. He availevat pesien kattoja ja tarjoilevat tätä herkkua myös suojateilleen.

Hyväntahtoiset hyrisijät

Mehiläishoitajien ääntely pesillä muistuttaa tyytyväisen kissan kehräämistä. Siitä saattaa erotta hitti-iskelmän melodiaa tai menneiden aikojen ikivihreää mollisointuisena. Keskinäisessä viestinnässään he käyttävät sivulliselle outoja ilmaisuja, kuten parveilunesto, toukkiensiirto, pudonneiden punkkien laskenta, kaksiemoyhdyskunta (dvuhmatotsnajesadersanie), emo ylhäällä hoito, kuhnurihäätö, puhdistuslento ja paritustarha. Tästä voidaan olettaa, että heidän kiinnostuksen kohteensa ovat todellakin outoja.

Lisää kummajaisia

Joskus syyskesällä voi mehiläishoitajan yllättää kätkemässä pikkuhousunsuojia tai imettävän äidin rintalappuja mehiläispesiin. Hän asettelee niitä kehälistojen päälle ja ennen kannen sulkemista ruiskuttaa ne täyteen nestettä injektioruiskulla. Kun häneltä kysyy, mitä hän on oikein tekemässä, saa vastauksena murahduksen, noh hapotan. Yleensä siinä vaiheessa kyselijä poistuu ihmettelemään loppupäiväksi näkemäänsä pikkuhousunsuojien hapottamista.

Lähtölaskentaa punkeille

Jos mehiläishoitaja on valveutunut, hän saattaa tarjota muutamalle sadalle suojatilleen kylvetyksen tomusokerissa, jonka jälkeen mehiläiset pääsevät pesään kavereidensa nuoltaviksi. Tämän herkutteluhetken tarkoituksena on selvittää, paljonko mehiläispesään on majoittunut mehiläisiille haitallisia varroapunkkeja. Myös mehiläispesän pohjalle putoilevien punkkien inventaario suoritetaan aika ajoin laskemalla punkkivainajien määrä. Tästä vuorokautisesta kuolleisuudesta mehiläishoitaja laskee näppärästi kokonaispunkkimäärän käyttäen heille tuttua laskentakaavaa. Mehiläishoitajat osoittavat täten myös matemaattista lahjakkuutta.

Vähät se kirpasee

Mehiläishoitajien kipukynnys on todella korkea. Pistoja saattaa tulla joskus useampikin päivän aikana, mutta hoitokierros jatkuu siitä huolimatta taas uudelle pesälle. Onko mehiläishoitajan adrenaliinitaso korkeampi kuin muilla ihmisillä? Asiaa on tuskin tutkittu, mutta ihan käytännössä tiedän, että mehiläishoitajan saa helposti riemastumaan, ( sana tarkoittaa täällä Hämeessä muuta kuin riemuitsemista) jos hänen hoitokäytänteitään kyseenalaistetaan tai ei arvosteta riittävästi. Ikääntyessään tämä ominaisuus vain lisääntyy ja näin simppelisti todistettuna se johtuu mehiläishoitajan luontaisesti korkeasta adrenaliinimäärästä. Toisaalta taas monet mehiläishoitajat vanhetessaan tulevat allergisiksi mehiläisten pistoille ja tämä taas helposti kumoaa edellisen väittämän, koska allergiakohtauksen sattuessa heihin täytyy pumpataan lisää adrenaliinia. Allergisoitumisesta huolimatta mehiläishoitoa saatetaan jatkaa. Onko mehiläishoito itsessään jollekin niin koukuttavaa, että sitä pitää tehdä henkensä uhallakin. Näin ajatellen sitä voisi verrata jopa huumeriippuvuuteen, jonka katkaisuhoito käy kipeästi. Mehiläisistä on vaikeaa luopua. Talviruokasokerit on ehdottomasti vielä ostettava, mehiläiset ruokittava talveksi, jos vaikka keväällä olisi vetreämmässä kunnossa.

Vanhana mehiläishoitajana en voi muuta kuin toivoa, että perikunta löytää kaikki pitkin tantereita ripottelemani pesät ja jatkaa niiden hoitamista tai luovuttaa ne hyvään kotiin, paimentolaiselle, jolla on riittävästi adrenaliinia veressä.




  
 
Apiterapia osa 4/Kuningatarmaito

Kuninkaallinen mehiläispesän tuote

Emomaito, kuningatarhyytelö, kuningatargeeli, gele royale, ihan miten haluatte.

Luin vuosikymmeniä sitten Pentti Saarikosken suomentaman novellin, jossa kerrottiin ennen aikojaan syntyneestä, hiipuvasta vauvasta, jolla ei ollut voimia imeä eikä lopuksi enää edes niellä äitinsä maitoa. Äiti ja lapsi oli tullut kotiin sairaalasta, koska lääkäreillä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia lapsen pelastamiseksi. Tilanne oli tietysti vanhemmille lohduton ja äiti olikin jo suosiolla luopumassa pienokaisestaan eikä enää yrittänytkään unten mailla olevaa vauvaansa ruokkia.

Perheen isä tarhasi mehiläisiä ja viimeisenä oljenkortenaan hän halusi kokeilla mehiläiskuningattarelle syötettävää kuningatargeeliä, sillä kuningatargeelin avulla mehiläiset tekivät ihmeitä. Nehän pystyivät sillä kasvattamaan kuningattarestaan vahvemman, pitkäikäisemmän ja kooltaan suuremman kuin muista naaraspuolisista mehiläistoukista ja kaiken lisäksi vieläpä viisi päivää nopeammassa ajassa.

Toivorikkaana isä lähti yöllä muiden nukkuessa mehiläistarhalleen ja löysi pesästä mehiläisten uutta emoa varten rakentamia kennoja, joiden sisällä oli emotoukan lisäksi myös sille tarkoitetut ruokavarastot. Isä irrotti emokennon varovasti ja vei sen sisälle. Hän halkaisi kuningatartoukan kehdon ja puristi sen sisältämää geeliä nukkuvan vauvan suuhun. Ja ihme tapahtui, vauva vahvistui ja alkoi imemään äidin rintaa.

Tarina ei nyt kyllä päättynyt ihan näin onnellisesti, sillä vauvasta kasvoi jättiläinen. Ja jättiläisvauvat ovat aika hankalia, mutta minut uskoani emomaidon kaikkivoipaisuuteen se kyllä vahvisti entisestää. Ei ne novellien tarinatkaan ihan tyhjästä synny.

Emomaidon resepti on vielä osin salainen

Emomaito, kuningatargeeli, miten sitä nyt kutsutaankin, on työläismehiläisten ruokamehurauhasissaan valmistama, runsaasti aminohappoja sisältävä valmiste, jonka ansiosta hedelmöitetystä munasta kasvaneesta toukasta saadaan aikaiseksi kuningatar. Mehiläisillä pelkästään tämän ruuan käyttö nuorilla toukilla määrää tuleeko toukasta pitkäikäinen emo tai lisääntymiskyvytön lyhytikäinen työläinen.

Kuningatar poikkeaa yhteiskunnan muista naaraspuolisista mehiläisistä paitsi kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta myös sillä, että se pystyy paitsi tuottamaan munasoluja, myös hedelmöittämään ne tarpeen mukaan siittiösäiliöstään, jonne häälennon saanti on varastoituna.

Emomaidon sisältämät aineosat pystytään suuremmaksi osaksi tunnistamaan. Siinä on suurin osa vettä 66% ja lisäksi:

Valkuaisaineita 12 %

Rasvaa 6 %

Sokeria 12 %

Mineraaleja 0,8 %

Tunnistamattomia aineita 3 %

Rasvahappoja

Vitamiineja B ja C

Pantoteenihappoa (B5-vitamiini)

Ergosterolia (kolesterolin pelkistymistuote, D2-vitamiinin esiaste)

Gonadotrooppinen hormoni (sukupuolirauhasten toimintaa stimuloiva ja säätelevä hormoni)

ja se on antibioottinen

 

Kauneuden ja terveyden lähde

Varmasti tunnetuin käyttötarkoitus ihmisillä perustuu sen soluja nuorentavaan vaikutukseen. Siksi se on yksi kosmetiikan tunnetuimmista ja kalleimmista raaka-aineita nimellä gelee royale. Sitä on pidetty kautta aikojen nuoruuden ja kauneuden lähteenä.

Emomaito auttaa myös ylläpitämään terveyttä ja vahvistaa elimistöä sairastelun jälkeen. Se suojaa infektioita vastaan ja lisää vastustuskykyä. Se lisää seksuaalista halukkuutta ja ehkäisee masennusta. Sitä käytetään lapsettomuushoidoissa, mutta myös yllättävän monien sairauksien hoidossa. Kuten muissakin mehiläispesän apiterapeuttisissa tuotteissa, myös emomaidon eri ainesosat ovat hyvässä balanssissa keskenään. Ne ovat luontoapteekkarin vuosituhansien saatossa kehittämiä ja testaamia, eväitä, joilla mehiläiset ovat selviytyneet sukupolvesta toiseen.

 

Emomaito talteen

Mehiläishoitajat ehkäisevät mehiläisten parveilua poistamalla kesällä pesiin ilmestyviä emokennoja. Niiden talteen ottamisesta on hyvä aloittaa emomaidon kerääminen. Otetaan pesäkierroksille mukaan lasipurkki, jonne emokennot kerätään, eikä viskata olan yli pusikkoon, kuten yleensä on tapana. Kennot voi pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Jos halutaan kasvattaa tarkoituksellisesti emokennoja, on kasvatuspesäksi valittava vahva mehiläiskunta, mieluummin vielä perimältään parveiluherkkä. Keinotekoisiin emokasvatuskennoihin siirretään pienet toukat, joita mehiläiset alkavat hoitaa mahdollisina uusina emoina. Kasvatuspesiä on ruokittava sokerilla ja siitepölyllä. Kun emokennot ovat peittämistä vaille valmiita, lyhennetään kennoa, jotta niissä kasvava toukka ja emomaito voidaan imeä tai kaapia talteen. Yhteen kiloon emomaitoa tarvitaan 3500 emokennon kasvatus. Yhdessä pesässä toukansiirtoja voi tehdä n. 30-40 emokennoon vuorokaudessa. 

Kerääminen vaatii jatkuvaa valppautta ja pesien silmälläpitoa. Toukansiirrot on tehtävä huolella ja pesä pidettävä tuotantokykyisenä. Hunajantuotantopesissä ei emomaidontuotantoa pysty täysipainoisesti harjoittamaan, vaan sille on varattava ihan omat pesänsä. Tästä syystä emomaidon kerääminen näin nuoressa mehiläismaassa kuin Suomi, onkin vielä hyvin, hyvin harvinaista. Mutta kysyntä luo tarvetta tuottaa. Ja tunnettavuus lisää kysyntää. Joten eiköhän meidän mehiläishoitajien olisi jo aika tehdä sen eteen jotakin, jotta saataisiin kotimainen emomaito markkinoille ja rummut pärisemään uskomattoman upean apiterapeuttisen aarteen puolesta.

 



  
 
Apiterapia osa 3/ mehiläisvaha

Mehiläisvaha taipuu moneksi

Lämpimän keltaisin liekein palavat mehiläisvahakynttilät ovat lupaus oikeasta joulusta. Niiden hunajainen tuoksu luo häivähdyksen kesän mehiläishoitomuistoihin, siihen lämpimään, huumaavaan henkäykseen, joka vasta-avatusta mehiläispesästä nousee.

Mehiläisvahakynttilä ei palaessaan tuota pienhiukkasia. Se palaa kuumalla ja puhtaalla liekillä puhdistaen huoneilmaa. Sillä on myös apiterapeuttisia vaikutuksia, samoin kuin mehiläispesän ilman hengittämisellä.

Kynttilöillä maksettiin verot ja opetettiin lapsille käytöstapoja

Hämeen neljänneskuntakuntaveroon kuului 1540-luvulla leiviskä talia eli vaihtoehtoisesti 200 kynttilää. Tästä sekä kynttilöiden käytöstä ja valannasta, Isien työt -kirjassaan Kustaa Vilkuna kertoo seuraavaa: ”Vahakynttilät muovattiin käsin pellavaisen sydämen ympärille. Vain varakkaat kykenivät niitä hankkimaan, koska mehiläisvaha oli kallista tuontitavaraa Virosta ja Venäjältä. Kynttilöiden arvoa lisäsi vielä se, että ne katolisena aikana vihittiin kirkossa koko vuoden tarpeisiin, mistä meillä on edelleen muistona kynttilänpäivä toinen helmikuuta. Alkuaan tuo päivä oli yksinomaan Neitsyt Maarian puhdistautumisjuhla, ja vasta runsaat tuhat vuotta sitten kirkko liitti siihen kynttilöiden vihkimisen. Meillä tämä tapa jäi vähitellen pois käytöstä uskonpuhdistuksen myötä. Mutta vielä piispamme Eerikki Sorolainen pauhasi postillassaan 1600-luvulla tätä Paavin joukon väärää uskomusta vastaan. Kynttilän valo näet karkotti pahat voimat. Siksi sitä sitkeästi poltettiin ihmiselämän tärkeimmissä käänteissä, lapsivuoteen äärellä, häissä ja kuolleen valvojaisissa.”

Samassa kirjassa kerrotaan vielä, että kynttilöiden valaminen kastamalla oli suurperheissä tyttösten ja poikasten työtä. Siinä äidit opettivat tyttöjä sievästi niiaamaan ja poikia kumartamaan ikään kuin vierasta tervehdittäessä.

Mehiläinen on siitä harvinainen olio, että se pystyy tuottamaan itse kodin rakennusaineet.

Mehiläisvaha on hunajan jälkeen arvokkain mehiläispesän tuote. Mehiläiset valmistavat omassa kehossaan vahaa kotinsa rakennusaineeksi. Työläisten takaruumiin alla on 4 paria vaharauhasia, joista erittyy alkujaan lähes valkoisia soikion muotoisia vahasuomuja, kooltaan noin 1 – 2 mm pituisia. Mehiläiset siirtävät ne jalkojensa avulla purevien suuosien muokattavaksi. Tästä taikinasta ne alkavat rakentaa ympärilleen sylinterinmuotoista rakennelmaa, joka lämpötilaa hetkellisesti nostamalla muovautuu kuusikulmioksi.

Nuorten mehiläisten vasta kehittyneet vaharauhaset ovat aktiivisimmillaan vahaneritystä varten. Myös vanhemmalla iällä nämä rauhaset saadaan toimintakuntoon tilanteen niin vaatiessa. Runsas meden tulo voi myös aktivoida vahan eritystä.

Mehiläishoitajakin pääsee jaolle

Mehiläishoitaja saa omaan käyttöönsä hunajakennoilta kuorimansa peittovahan, mikä sisältää myös propolista. Tämän vahan voi hyvin käyttää hunajavoiteisiin ja muuhun kosmetiikkaan. Lisäksi pesästä saadaan ”romuvahaa,” kun hoitaja vaihtaa toukkapaidoista täyttyneitä kennoja uusiin pohjukkeisiin, joille mehiläiset rakentavat taas uusia, puhtaita kennoja. Hoitaja voi lähettää romuvahat valimolle, missä vaha puhdistetaan ja steriloidaan. Valimo ostaa vahan tai vaihtaa sen uusiin pohjukkeisiin.

Paitsi mehiläispesään annettavia vahapohjukkeita, vahasta voi tehdä kynttilöitä, kosmetiikkaa, mehiläisvahakääreitä ja hoitoliinoja. Sitä voi käyttää puun- ja nahan käsittelyyn, kankaiden painamiseen ja öljymaalauksessa. Myös lääketeollisuus käyttää mehiläisvahaa. Mehiläisvaha on ekologinen vaihtoehto uuden vuoden tinanvalantaan. Tähän tarkoitukseen valmistamaamme OnnenApilaa löytyy Prismoista ja Sokos -marketeista sekä Ruohonjuuren kaupoista. Tämän tuotteen syntyprosessista voitte lukea tarinan kotisivuiltamme.

Mehiläisvahalla voi hoitaa ja hoivata myös omaa kroppaansa. Mehiläisvahasta valmistettu muovailumassa on mukava ja tehokas tapa hoitaa käsiä. Tällä ohjeella onnistut tekemään mitä parhaimman käsien- ja kynsienhoito muovailumassan, jolla myös aikuiset voivat leikkiä. Itse hoitelin sillä myös särkeviä niveliäni. Teräs- tai emalikattilan laitetaan 2/3 mehiläisvahaa ja 1/3 lanoliinia sulatetaan vesihauteessa ja annetaan jäähtyä 40 asteiseksi. Seoksesta muodostunut taikina laitetaan hoidettavaan kohtaan ja peitetään pellavaliinalla. Seosta voi käyttää lapsien ahavoituneiden käsien hoitoon antamalla lapselle lämmitettyä vahaseosta muovailuvahaksi, jolloin kädet hoituvat lapsen leikkiessä.

Olemme valmistaneet myyntiin mehiläisvahakankaisia lämpöhauteita, jotka voi laittaa rinnan päälle helpottamaan yskää. Kankaan päälle laitetaan lämmitetty jyväpussi ja peite, jolloin hoitava mehiläisvaha pehmenee ja sen rauhoittavaan tuoksuun on helppo hetkeksi vaikka nukahtaa.

Vanha kunnon mehiläisvahakangas

Ekokelmu eli mehiläisvahakääre ei suinkaan ole mikään uusi keksintö. Vahakangas ei ole ollut alun perin muovia, vaan kankaaseen on imeytetty vahaa. Tälle vanhalle mehiläisvahakankaalle on vain keksitty uusi käyttötarkoitus korvaamaan muovikelmuja ja muovipusseja. Kun ekokelmua valmistetaan myyntiinelintarvikekääreeksi, se pitää valmistaa elintarvikelaatuisesta mehiläisvahasta E901. Lisäksi valmis tuote vaatii elintarvikepakkausmateriaalille säädetyt laboratorioanalyysit ja valmistusprosessin elintarviketurvallisuusvalvonnan. Meillä nämä asiat on hoidettu kuntoon ja valmistamamme mehiläisvahakangastuotteet ovat turvallisia käyttää. Taas kerran mehiläiset ovat olleet näyttämässä tietä ekologisempaan elämäntapaan.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut mainostaa tekeleitämme, vaan kertoa mehiläisten ja mehiläishoitajien kumppanuudesta ja yhteistyöstä, jonka johdosta maailmamme voi olla hitusen parempi paikka kaikelle elävälle ja kasvavalle.

Mehiläisvahakynttilän lämmöllä toivotan rauhaisaa joulua ja levollista mieltä!

 

 

 



  
 
Apiterapiaa osa 2 Propolis

 

Propolis – kaupungin suojana

Mitä on se ruskea mähnä, joka liimaa mehiläishoitajan hoitohanskojen sormet yhteen, kerääntyy pesätaltan ja -harjan varteen kovaksi, paksuksi tahmamöykyksi, jota ei saa pois kuin vuolemalla ja laikuttaa linkoomon ja Viton lattian muistuttamaan ayshirelehmän kylkeä. No sehän on se mehiläisten puiden silmuista ja muista eritteistä pesäänsä kantama ihmeitä tekevä kittivaha eli propolis.

Propolis, kittivaha, on hyväntuoksuinen, hartsipitoinen luonnontuote. Maultaan se on mausteisen kitkerää ja tahmean pihkamaista. Ominaistuoksultaan se muistuttaa hunajan, vahan ja koivun silmujen sekä vaniljan tuoksua. Se sisältää n. 250 eri komponenttia. Se on peräisin tiettyjen kasvien, kuten koivun, lepän, haavan, poppelin, pajun, hevoskastanjan, jalavan, luumupuun ja joskus myös kuusen ja männyn eritteistä.

Mehiläiset käyttävät propolista pesän rakojen tilkitsemiseen, suojautumiseen kylmältä ja lämmöltä sekä kennojen sinetöimiseen. Sillä myös muumioidaan pesään joutuneet viholliset. Itse olen löytänyt keväällä pesän pohjalta kauttaaltaan propoliksella peitetyn hiiren. Mehiläiset käyttävät koostumukseltaan erilaista propolista eri tarkoituksiin. Kennojen sisäpintoihin ne käyttävät balsaminomaista kittivahaa, kun taas kehälistojen ja kolojen kittaamiseen tahmeampaa, johon on lisätty siitepölyä ja mehiläisvahaa. Terve, runsaasti miehitetty mehiläispesä onkin puhtaimpia paikkoja maailmassa. Lämpimänä ja kosteana paikkana se olisi oiva alusta niin bakteereille kuin sienillekin. Propolis toimii mehiläisten omana desifektioaineena ja estää mikrobien lisääntymistä pesässä.

Propoliksen bakteereja ja sieniä tappava ominaisuus on ollut ihmistenkin tiedossa jo tuhansien vuosien ajan ja kuuluu edelleenkin monissa maissa vahvasti kansanlääkintäperinteeseen. Suomessa tätä perinnettä nuorena mehiläismaana ei valitettavasti ole ja siksi sen merkitystä mehiläispesän arvokkaana aarteena tulisi varsinkin mehiläishoitajien rummuttaa ja kerätä pesiltä talteen. Propolis sisältää vitamiineja, aminohappoja ja mikrohivenaineita, jotka ovat hyvässä balanssissa keskenään, sillä luonto on miettinyt oikeat annossuhteet puolestamme. Se on tyypillistä juuri luonnonlääkkeissä, sillä ne poistavat kivun aiheuttajan eivätkä pelkän kivun, kuten synteettiset lääkkeet tekevät. Mongoliassa ja Georgiassa lasten puiset leikkikalut voideltiin propoliksella. Kannattaisi kokeilla meilläkin.

Käyttö kansanlääkinnässä

Propolista on käytetty puuduttavana aineena hammassäryssä. Se on 3,5 kertaa tehokkaampi puudutusaine kuin kokaiini hampaita poistettaessa. Reumaattisiin kipuihin kipualue on voideltu lämmitetyllä propoliksella. Ampumahaavoja on voideltu sillä, samoin paiseita. Sitä on käytetty höyryhengityksenä ylempien hengitysteiden tulehduksiin lisäämällä 3 litraan kiehuvaa vettä 60 g propolista ja 40g mehiläisvahaa. Tukilääkityksenä sitä on käytetty keuhkokuumeen ja tuberkuloosin kokonaisvaltaiseen hoitoon. Hiustenlähtöön auttaa 10% tinktuuran hierominen päänahkaan. Apua siitä saatiin myös syylien, silsan ja psoriaksen hoidossa. Naisten sairauksiin propolis myös tehosi. Meiltäkin on käyty ostamassa messuilla puhdasta kittivahaa emätinpuikkojen valmistusta varten. Kyseessä olivat venäläiset naiset, jotka kertoivat, että kyllä heilläkin on tätä samaa ainetta saatavilla, mutta ei näin puhdasta. Olimme keränneet sen kehien päälle laitettavalla kerääjällä, jolloin siinä ei ollut tikkuja kuten puisista kehälistoista veistelemällä kerätyssä kittivahassa aina on. Ja voi vain kuvitella, miltä se tikkuinen versio käytössä tuntuisi.

Propolistinktuuran valmistus

Yleisimmin Suomessa käytetään alkoholiin uutettua 10-20 prosenttista propolisliuosta. Se uuttuu vahvassa alkoholissa jo parissa kuukaudessa. Ennen uuttamista kehälistoilta veistelty propolis kannattaa laittaa kylmään veteen, jollon puutikut ja vahamurut nousevat pinnalle ja propoliksen määrän pystyy uutteeseen luotettavimmin punnitsemaan. Propolis kuivataan hyvin ja laitetaan lasiseen, kannelliseen astiaan ja lisätään alkoholi. Seosta hölskytellään purkissa aika ajoin ja kun liuos on valmista suodatettavaksi, sen voi viedä hetkeksi pakastimeen, jolloin siinä oleva mehiläisvaha jähmettyy purkin pohjalle. Sitten vaan kaadetaan tinktuura kahvisuodattimen läpi tummiin lasipulloihin tai tippapulloihin, joista sitä on helpompi käytössä annostella.

Helpotusta vilustumisiin ja vastustuskyvyn lisäämistä kaiken maailman pöpöjä vastaan

Propolis kannattaa sekoittaa hunajaan valmiiksi. Itse valmistan seoksen pieniin 50 g purkkeihin suhteessa 25 tippaa propolista ja loput hunjaa. Siitä on helppo ottaa lusikallinen, kun kurkussa kutittaa tai ääni kähisee. Hunajainen propolis valuu hitaasti desinfioiden nielua ja muodostaen lämmitessään propolishöyryjä, jotka kulkeutuvat aina poskionteloihin asti. Venäjällä olen saanut apteekista poskiontelotulehdukseen kennohunajaa, jonka peittovahassa on myös propolista. Siellä mehiläistuotteet kuuluvat edelleen farmakopiaan toisin kuin meillä.

Uskoni propoliksen kaikkivoipaisuuteen on niin luja, että jouduttuani Jorviin suonikohjuleikkaukseen, olin ottanut kuukauden propoliskuurin jo etukäteen ajatuksella, että sairaalabakteereihin ei minua ainakaan tapeta. Eikä tapettu, mutta leikkauksen jälkeistä keuhkoveritulppaa se ei kylläkään estänyt. Mutta ehkä olin propoliksen ansiosta vähän vahvempi ottamaan senkin vastaan.

Propolista matkaeväänä Siperiassa

Teimme uskomattoman hienon kuvausreisun Siperiaan latvialaisen, Saksassa asuvankansanperinnekuvaajan kanssa. Hän oli taltioimassa sikäläistä mehiläishoitoperinnettä ja halusi ryhmään myös suomalaisia mehiläishoitajia. Tulimme Altaille kevättulvien aikaan ja tienvarsilla varoitettiin isoilla infotauluilla punkeista ja borrelioosivaarasta. Ja niinhän siinä kävi, että vaellellessamme pusikoiden läpi mehiläistarhoille, punkit hyppäsivät kyytiin ja niitä sitten etsiskeltiin ja poistettiin iltasella toisiltamme punkkipihdeillä kuin apinat kirppuja. Poistettujen punkkien jättämät veriset reijät desinfioimme hyvin propoliksella ja toistimme käsittelyä muutamia kertoja. Ihmeitä se propolis sai silloinkin aikaan. Poisti meiltä tosiuskovilta pelon ja paniikin. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi borrelioosia joukostamme saanut.

Mehiläispesä on luonnon oma aarreaitta

Meistä mehiläishoitajista riippuu, onko niitä herkkuja tarjolla muillekin kuin mehiläishoitajille itselleen. Länsimainen lääketiedekin puhuu jo ihmisen oman immuniteetin vahvistamisesta ja sen merkityksestä jatkuvien antibioottikuurien sijaan. Jos lasten valmisvaatteisiin nyt viimeisenä huutona on lisätä savotta-ajan metsämikrobeja, miksei lelujakin voitaisi alkaa käsitellä propoliksella itäisen kansanperinteen mukaisesti. Kuriositeettina mainittakoon, että itse sain varmasti niitä metsämikrobeja riittävästi metsätorpan tyttönä, jonka isä tukinajosta tultuaan levitti paitsi pihkantuoksuisen sarkatakkinsa ja sarkahousunsa, myös hevosen hiestä märät valjaat tuvan leivinuunin päälle kuivumaan. Siinä oli tuvan täydeltä koko perheelle metsänaromia kerrakseen. Enkä muistele pahalla, en.

 

 



  
 
Tarinaa apiterapiasta. Osa 1. Mehiläismyrkky

Voihan myrkky

Olen kirjoitellut Stadin tarhaajien 10-vuotishistoriikkia ja sen myötä lueskellut yhdessä tekemiemme mehiläismatkojen matkakertomuksia ja muistiinpanoja. Parasta antia ovat Dr Janos Körmendy-Raczin apiterapialuentomuistiinpanot. Hän piti meille yöluennon, johtuen siitä, että tuli kansainvälisestä apikongerssista kello kymmenen illalla Budapestiin ja me jouduimme puolestamme lähtemään aamulennolla Suomeen.

 

Mitä se on?

Mehiläismyrkky on hajuton, kirkas ja vesiliukoinen. Kuivattuna siitä tulee vaaleankeltaista jauhetta hapettumisen ansiosta. Jauheen hengittäminen on vaarallista ja siksi aina on sitä käsiteltäessä on käytettävä hengityssuojainta. Mehiläinen valmistaa sen dufour-rauhasen ja myrkkyrauhasen avulla ja varastoi myrkkysäiliöönsä. Yhdestä mehiläisestä saadaan kerrallaan 0.15-0,30 mg. Mehiläismyrkky sisältää 88% vettä, entsyymejä, proteiineja, pepidejä, amiineja, aminohappoja, hiilihydraatteja ja fosfolipidejä.

 

Henkikin voi olla vaarassa

Ihmiselle kuolemaan johtava annos on 2,8 mg myrkkyä/painokilo. Yleisin kuolinsyy on allerginen reaktio, joka johtaa anaflyaktiseen shokkiin, jolloin sydän pysähtyy tai ihminen tukehtuu. Vaarallisimpia ovat pistokset suussa ja niskassa. Siksi mehiläishoitajankaan ei kannata ilvestellä pesillä ilman suojavarustusta. Mielestäni todella väärää ja vaarallistakin tietoa on se, että ammattitaitoisen mehiläishoitajan tuntee siitä, että hänen ei tarvitse käyttää pesillä suojakäsineitä tai -verkkoa. Olisiko se varsinkin urosgeeniemme kivikautinen jäänne rohkeasta mammutinmetsästäjästä.

 

Myrkky talteen keräimellä

Mehiläismyrkkyä kerätään talteen siihen kehitetyn laitteen avulla, joka voidaan asentaa lentolaudalle tai pesän sisälle. Mehiläinen pistää myrkkyrauhasensa tyhjäksi lasilevylle, josta kuivunut myrkky otetaan talteen. Mehiläinen ei kuole lasilevylle pistäessään, koska piikki ei uppoa lasilevyyn, vaan se pumppaa myrkkysäiliönsä tyhjäksi ja mehiläinen voi aloittaa taas uuden myrkkyerän valmistamisen.

Olen kerännyt itse jonkin verran mehiläismyrkkyä pesiltämme ja tiedän, miten pienen pieniä määriä myrkkyä saa yhden päivän aikana kymmenistä pesistä kerättyä. Tuote on siis äärimmäisen arvokasta ja teenkin siitä vain itselleni tarvitsemani tuotteita. Neuvonantajana usein Dr Janoksen luentomuistiinpanot.

 

Yöluennolla opittua

Mehiläismyrkky on mehiläisen tuottamista ainesosista voimakkain. Mehiläishoitajilla allergiat syntyvät paitsi saaduista pistoista, niin myös suoja-asuihin tarttuneesta ja kuivuneesta myrkkymäärästä. Myös muut perheenjäsenet, jotka eivät koskaan ole edes saaneet yhtään pistosta, voivat allergisoitua näiden myrkyllä kyllästettyjen vaatteiden ja hansikkaiden läheisyydessä. Siksi mehiläishaalarit ja käsineet pitäisikin sisätiloissa tai autossa säilyttää tiiviissä muovipussissa.

Seminaarituliaisina Dr Janos esitteli uutta tutkimustietoa myrkyn vaikutuksista mehiläishoitajiin Venäjällä. Täydellä vatsalla pisto muuttui tappavaksi, koska verenkiertoon tulee muutosta. Vanhemmilla hoitajilla piston reaktiot olivat voimakkaampia kuin nuorilla. Beetasalpaajaa käytettäessä myös reaktio oli rajumpi. Myös raskauden aikana pistoja pitäisi välttää, sillä molemmat, äiti ja lapsi voivat tulla allergisiksi ja mehiläismyrkky voi aiheuttaa lapselle ongelmia vielä syntymän jälkeenkin.

 

Mihin myrkkyä käytetään

Mehiläishoidon oppi-isäni Aarne Nyman, jonka matkassa tarhoilla kuljin 80-luvulla, kääri keväällä housunpuntit polviin ja potkaisi mehiläispesän kylkeen, jolloin lauma mehiläisiä ampaisi paljaalle säärelle ja antoi riittävän määrän reumapiikkejä, joiden turvin iäkäs, reumaa sairastava mies selvisi taas kesän mehiläishoitotöistään. Noviisina kauhistelin tätä näytelmää, joka toistui taas seuraavan kevään ensimmäisellä pesäkäynnillämme. Reumalääkkeissä todellakin myös Suomessa käytetään mehiläismyrkkyä, mutta länsimaisen lääketieteen metodein.

 

 

Pieninä määrinä mehiläismyrkyllä on kipuja poistava vaikutus. Sitä käytetäänkin mm. reuman kivunhoidossa. Mehiläismyrkky laajentaa verisuonia, lisää kudosten verenkiertoa ja edistää kehon oman kortisonin muodostusta. Yleisin käyttösyy on mehiläisallergian siedätyshoito.

 

Dr Janos Körmendy-Racz jatkaa

Dr Janosin apiterapiaklinikalla reumaan annetaan ensimmäisen puolen vuoden aikana 500 pistosta ja sen jälkeen jatketaan hoitoa kyllä säännöllisesti, mutta pienemmällä pistosmäärällä. Rajulta minusta kyllä kuulostaa tämäkin hoitomuoto. Vieläkin hurjempaa oli tulossa, kun hän kertoi itse olleensa klinikan koekaniinina ja ruiskuttaneensa mehiläismyrkkyä suoraan verenkiertoonsa. En kauhultani saanut taltioitua muistiinpanoihini,missä tarkoituksessa hän sen teki. Kertoi, että pää tuli kipeäksi kulmakarvojen kohdalta.

 

Mehiläismyrkystä valmistettu voide on tehokasta kynsisienen hoidossa. Kolmen kuukauden kuurilla pääsee eroon tästä vitsauksesta, kertoi Dr Janos. Hänen mukaansa myös syylät tipahtavat jo seuraavana päivänä mehiläisellä suoraan syylään annetulla pistolla. Arpia voidaan häivyttää pistosten avulla.

Uniongelmista kärsivä potilas nukahti kotimatkalla apiterapiaklinikalta saatuaan 8 pistosta. Pistokset pitää uniongelmiin ottaa jo aamupäivällä, koska illalla ei enää luonnon oma kortisoni toimi.

Borrelioosin hoidossa käytetään mehiläismyrkkyä, mutta samalla käytetään myös suun kautta annettua propolista.

Rytmihäiriöiden hoidossa akupisteisiin annetaan mehiläisen pistoksia.

Mutta mielenkiintoisin mehiläismyrkyn käyttötarkoitus on alkoholismin hoito. Mehiläismyrkky vaikuttaa aivojen mielihyväkeskuksiin ja ihminen välttyy viinan houkutuksilta. Kihdin hoidossa mehiläismyrkyn käyttö on todettu tehokkaaksi, koska potilas ei mehiläismyrkkypiikkejä saatuaan halunnut enää juoda kaljaa.

 

Dr Janos esitteli meille diasarjan rintasyövän täsmähoidosta mehiläismyrkyn avulla. Siinä mehiläismyrkkypistoksia annettiin suoraan syöpäkasvaimiin. Samaa asiaa hehkutettiin tänä vuonna Suomessakin austraalialaisena tutkimuksena. Me saimme tiedon tästä menetelmästä jo seitsemän vuotta sitten unkarilaisella apiterapiaklinikalla eikä ausseista puhuttu sen yhteydessä mitään.

 

Luonnon oma botox

Mehiläismyrkkyä käytetään myös kauneudenhoidossa iho- ja huulivoiteissa. Juuri sopiva määrä myrkkyä aiheuttaa ihossa vastareaktion, jolloin iho uudistuu. Ulkomaisia Venom-tuotteita meilläkin löytyy kosmetiikasta, mutta vastaavaa kauneusvoidetta ei Suomessa myyntiin valmisteta. Omaan käyttöön valmistettaessa kannattaa mehiläismyrkyn määrää lisätä 1% ylöspäin pienin annoksin, jotta löytää sen omaan käyttötarkoitukseen sopivan määrän. Liiallinen myrkkymäärä saa ihon reagoimaan punoituksella tai turvotuksella. Mehiläismyrkkyä sisältävää kauneustuotetta ei myöskään tule käyttää, mikäli on mehiläisille allerginen.

Yövoiteeksi olen minäkin hankkinut ulkomaalaisen mehiläismyrkkyvoiteen kosmetologilta. Sen avulla pysyn ikuisesti rypyttömänä ja siloposkisena. Oman mehiläismyrkkyvoiteeni valmistan nivelrikkokipujeni lieventämiseen. Käytän sitä muurahais- ja mesiangervovoiteen kanssa vuorotellen särkeville nivelilleni.

 

Olen onnekas, koska oma luonnonapteekkini ja beautyboxini on täynnä näitä mehiläispesistä saamiani, ihmeitätekeviä luonnonantimia. Seuraavassa blogissani kerron mehiläisten käyttämästä antibioottisesti vaikuttavasta aineesta, propoliksesta.

 

 

 

 

 




  
 
Mehiläisten vitsauksista

Syystoimia ja mehiläisten vitsauksia

Mehiläisten talviruokinta alkaa olla loppusuoralla. Se jouduttiin aloittamaan tänä vuonna todella aikaisin luonnon kukkien kuihduttua kuukauden kuivan jakson seurauksena. Ruokaa kului runsaasti nälkäisiin suihin ja varastoon talviruokaa kertyi hitaasti. Pesät olivat täynnä mehiläisiä. Koska lentokilometrejä  oli karttunut kuivuuden johdosta niukasti ei työuupumuskaan harventanut näitä lentolaivueita. Myös kuivuuden  jälkeinen pitkä sadejakso pakotti mehiläiset pysymään sisätiloissa.

Syntymäajankohta määrittää mehiläisen eliniän

Lentomehiläisten kuolinsyy on tavallisemmin siipien kuluminen.  Kun noin 800 rahtilentokilometriä tulee mittariin, siivet eivät enää kanna ja mehiläinen kuolee. Siksi mehiläisen ikä vaihtelee kolmesta viikosta yhdeksään kuukauteen, riippuen siitä mihin vuodenaikaan mehiläinen syntyy. Syksyllä talvimehiläisiksi syntyvät elävät toukokuulle asti. Talvi kökötetään sisällä pallomuodostelmassa pesää lämmittäen eikä lennellä.  Niiden ei myöskään tarvitse valmistaa ruokamehua kasvaville toukille kuin vasta keväällä emon alettua talven jälkeen munimaan uuden mehiläisvuoden sukupolvea. Näin ruokamehurauhasetkin toimivat vielä  keväällä ihan mallikkaasti ja nämä vanhukset pystyvät ruokkimaan toukat.

Varroapunkkien syksyinen joukkoteurastus

Heti hunajanpoiston jälkeen puhdistetaan pesät mehiläisen pahimmasta vainolaisesta, varroapunkista. Mehiläiset pystyvät elämään happamammassa ympäristössä kuin punkit ja siksi pesän Ph lasketaan orgaanisten happojen avulla punkille kriittiseen pisteeseen. Hapotus toistetaan kahdesti syksyn kuluessa. Pesän pohjaroskia monitoroimalla voidaan havaita hapotuksen seuraukset punkeille. Kuolleita punkkeja saattaa löytyä pohjalta satamäärin ja mehiläisten talvirauha on niiden osalta taattu. Punkkien heikentämä yhteiskunta on yleisin syy mehiläisten talvikuolleisuuteen. Mehiläispesistä kuolee talven aikana Suomessa 15-20 prosenttia.  Ilman näitä hoitotoimia kuolleisuus olisi varmasti paljon korkeampi. Tässä on yksi syy, miksi mehiläisiä pitää hoitaa eikä jättää oman onnensa nojaan. Ne eivät todellakaan selviä talvesta montaakaan vuotta ilman meidän apuamme.

Karhuja liikkeellä

Karhut valmistautuvat myös talveen ja etsivät proteiinipitoisia toukkia mehiläispesistä. Syksyisen karhuvierailun jälkeen mehiläisiä ei pysty enää pelastamaan mikään. Karhut tekevät iskunsa aikaisin aamulla, jolloin mehiläiset kohmettuvat auki revityissä pesissä nopeasti, eivätkä pysty puolustautumaan. Kennot levitellään pitkin tarhaa ja odotellaan hetki kunnes surina vaimenee. Sen jälkeen kennot popsitaan toukkineen ja mehiläisineen. Jälkiruuaksi kelpaa mehiläisten säilömä nestesokeri. Hyvin moinen annos kasvattaa karhun rasvakerrosta. Toistaiseksi sähköaidat ovat vielä suojelleet tarhojamme näiltä tuhoilta, mutta aitaamattomilla tarhoilla on kämmen heilahtanut jo tänäkin syksynä.

Mehiläishoitaja toivoo kunnon talvea

Lämpimän syksyn pitkittyminen verottaa pesän talvivarastoja. Mehiläiset menevät sään kylmetessä talvipalloon ja syövät vain lämmittämiseen tarvitsemansa energiamäärän verran. Ilman lämmetessä talvipallo hajoaa, mehiläiset ovat aktiivisempia ja ruokaa kuluu enemmän. Silloin hoitajalle tulee huoli pesässä olevien talvivarastojen riittävyydestä. Siksi mehiläisille annetaan talviruokaa syksyllä niin paljon kuin ne pystyvät pesäänsä varastoimaan. Sokeriliuos on talviruokana parempaa kuin hunaja, joka saattaa täyttää suolen,  ja kun mehiläispesässä ei sisävessaa ole, saattaa vahinkoja tulla ja pesä tahriintua ulosteesta. Tätä mehiläisten hätäkakkimista pesään kutsutaan vatsuriksi. Vatsuri johtaa yleensä suolistossa loisivan alkueläimen, noseman aktivoitumiseen ja itiömäärän kasvattamiseen mehiläisissä, jonka seurauksena pesä tuhoutuu.  Vatsurin voi saada myös peittämättömästä talviruuasta tai pesän ulkopuolisesta häirinnästä talven aikana. Siksi tinttien ja tikkojen naputtelut ja näätien lähestymisyritykset kannattaa ajoissa estää ja suojata pesät talveksi verkoilla. Myös hiirien ja päästäisten päästyyn pitää ajoissa varautua lentoaukoille asetettavilla hiiriesteillä.  

Kun saadaan pientä pakkasta ja pesät alkavat peittyä lumeen, karhut ovat menneet talviunille ja kaikki syksyn hoitotoimet ovat ajallaan ja huolella suoritettu, voidaan julistaa mehiläisille talvirauha. Talvirauhan ansaitsemme silloin myös me mehiläishoitajat.

 

 



  
 
Hunajan makua

Taste of honey

Tämä kummallinen kesä laittoi kasvikunnan koetukselle. Kevään aikainen tuleminen ja kosteus antoivat hyvän lähdön kaikille luonnonkasveille. Kukinta oli runsasta, mesiäiset kylpivät nektarissaan, mehiläisten elämä oli riemukasta ja pesät kehittyivät vahvoiksi yhteiskunniksi odottamaan kesän pääsatokasvien kukintaa ja sen tuomaa kiireistä aherrusta meden keruussa ja hunajan valmistuksessa.

Myös mehiläishoitajan odotukset olivat korkealla. Luonto vaikutti täydelliseltä hetken viileän jakson jälkeen, mikä antoi kukkiville kasveillekin pienen hengähdystauon, jotta kukintaa riittäisi pidemmälle kesään. Mutta toisin kävi. Kesä olikin ohi nopeasti. Kuivuus tyrehdytti kukkien mesihanat ja mehiläiset keskittyivät lähennä veden hakuun. Hunajavarastot hupenivat ja hoitajan näkökulmasta mehiläiset söivät enemmän kuin tienasivat. Hunajankeruu pesistä oli aloitettava ennen heinäkuun puoltaväliä, jotta olisi mahdollista saada vielä ehjiä hunajakakkuja kennohunajan myyntiin.

Aurinko voimistaa aromit

Nyt, kun iso osa hunajista on lingottu ja päästy rauhassa maistelemaan eri tarhojemme antia, ei kesä enää näytäkään hunajien osalta niin huonolta. Minkä luonto pihisteli määrässä, se antoi monin verroin takaisin hunajan laadussa. Hunajan kosteuspitoisuus on alhainen, mikä tietysti vaikeuttaa lingotessa hunajan irtoamista kennoilta, mutta takaa samalla varman säilyvyyden hunajalle. Eikä siinä vielä kaikki, vaan itse hunajan maku on taivaallinen, aromikas, runsas, eloisa, ryhdikäs, täyteläinen, lempeä, nuori ja silkkinen. Näin vain muutamalla adjektiivilla kuvailtuna.

 

Hunajatasting

Hunajia voi maistella kuten viinejä. Hunajassa maistuu juuri se maisema, mistä mehiläiset ovat meden pesäänsä keränneet. Siksi mielelläni erottelen paitsi eri tarhojemme hunajat, myös kevään ja kesän kasveista valmistetut omiin astioihinsa. Kaupunkihunajat pääsevät aina vastapestyyn linkoon, jotta aromit olisivat varmasti lähtöisin vain kaupunkikasveista ja maalaishunajamme eivät antaisi niille valmiita mallikiteitä kristallisoitumiseen. Jokainen kaupunginosa myös astioidaan erikseen ja näin voidaan maistella, mille eri kaupunginosat hunajassa maistuvat.

 

Kotitarhat Rantalassa

Rantalassa meillä on kaksi karhuaidoilla aidattua mehiläistarhaa, joiden mehiläiset keväisin ahertavat joen rantojen pajukoissa, mustikan ja puolukan kukkiessa Tirasen- ja Noro- kallioilla. Voikukan kukkiessa kilpaillaan myös omenapuiden ja marjapensaiden medestä ja aroniapellon puhjetessa kukkaan koko sakki suuntaakin sinne. Kevään hunaja on kirjo lehtipuiden ja pensaiden mettä, marjojen ja hedelmäpuiden aromia. Se on raikkaan hapokasta, kirpeää ja metsäistä. Sen tuoksu on hitusen pistävä. Hunaja on väriltään tumman punakeltaista ja sen jälkimaku on viipyvä.

Keskikesän hunajat saadaan tällä tarhalla villivadelmasta, horsmasta ja apilasta. Hunaja on kuulasta, mietoa ja kesäistä.Sen väri on vaalean keltaista, suorastaan kultaista. Tuoksu on hienostunut ja jälkimaku kesympi ja lyhyempi kuin kevään hunajalla.

 

Mieliäissuon tarha

Mieliäis- ja Kairesuo muodostavat upean luontokohteen, josta iso osa kuuluu Natura-alueeseen. Soiden välisellä hiekkaharjulla sijaitsee karhuaidattu, viiden pesän mehiläistarhamme. Tämän tarhan hunajalle suon kasvit antavat selvästi ihan oman arominsa, vaikka ympäristössä on myös paljon mustikkaa ja puolukkaa. Hilla ja karpalo hyötyy selvästi tästä mehiläispölytyksestä. Sen näkee jo marjojen täydellisyydestä.

Kevään hunajasta puuttuu voikukan pistävä tuoksu. Suopursu antaa sille selvästi suomaisen olemuksen. Hillan silkkinen aromi häivähtää taka-alalla. Väri on kultainen ja jälkimaku viipyilevä, joskin hieman ohut.

 

Stadin hunaja

Kaupunkihunajat tunnistaa selvästi sen pääsatokasvista lehmuksesta. Sen maku on runsas, ryhdikäs ja rehevä. Aromi on selkeästi yrttimäisen mentholinen. Kaupungista saadaan varsinaiset herkutteluhunajat maustamaan kreikkalaista jugurttia tai jäätelöä. Kaupunkihunajissa eri kasvilajien runsaus on huomattavasti suurempi kuin maaseudulla. Kevään koristepuut ja -pensaat, puistojen kukkaistutukset ja jalopuiden kukinnot ovat monipuolisia ravintokasveja kaupunkimehiläisille.

 

Onko kaupunkihunaja jotenkin arveluttavaa?

Kaupunkirakenteen luoma mikroilmasto pitää huolen kasvien rehevyydestä ja riittävästä medentuotannosta. Hunaja on myös yhtä puhdasta kuin maaseudullakin. Mehiläinen kerää sitä omaksi ravinnokseen ja pystyy eliminoimaan siitä myös mahdollisia epäpuhtauksia. Kaupunkihunajaa on tutkittu myös Suomessa raskasmetallijäämien osalta ja todettu niiden pitoisuuksien alittavan selvästi sallitut arvot.

 

Kotiinpaluun juhlaa

Viime yönä palasivat kirkkotarhan mehiläiset Ullanlinnasta maalle talvehtimaan. Siirsimme ne aamulla autosta Rantalan kotitarhalle, tarjosimme vähän vettä tervetuliaismaljaksi ja katselimme niiden ihmetteleviä pyrähdyksiä pesältä. Vaikka samalta tarhalta pesät keväällä Helsinkiin lähtivät, ovat sukupolvet ehtineet vaihtua kesän aikana jo moneen kertaan, myös pesän valtiatar. Tervetuloa kotiin, siitä huolimatta!

 



  
 
Hunaja on

Hunaja on

Onko niin, että hädän hetkellä ihminen hakee apua luonnon ihmeidentekijältä, mehiläiseltä. Nyt, kun ihmiskunnan riittävän monipuolinen ruokavalio on vaarassa pölyttäjäkadon vuoksi, ihminen etsii armahdustaan nostamalla mehiläiset trendin harjalle elintärkeän pölytystyön pelastajina. Siinä kun vuosikymmen sitten puhuttiin vielä kukista ja mehiläisistä pieni virne silmäkulmassa, niistä onkin nyt kasvisravinnon lisääntyvän buumin myötä tullut oljenkorsi, jos ei nyt ihan onnelaan, niin ainakin nykytilanteesta kiinni pitämiseen.

Mehiläinen metsän kukkien kuningas

Näin teki myös kansalliseepoksessamme Kalevalassa Lemminkäisen äiti, joka uskoonsa lujasti luottaen haravoi poikansa jäänteitä Tuonelan virrasta, jonne märkähattu karjapaimen, Untamolan umpisilmä oli pojan saattanut. Valtavan pelon ja tuskan adrenaliiniannoksella hän onnistui järjestelemään poikansa ruumiinosat entisille paikoilleen, mutta henkeä ruumiiseen hän ei pystynyt omin voimin palauttamaan. Apuun kutsuttiin mehiläinen, metsän kukkien kuningas. Ei auttanut mesi Metsolasta eikä vielä meren takaakaan Tuurin uudesta tuvasta. Lemminkäisen äitipä ei luovuttanut, vaan laittoi mehiläisen vaaralliselle matkalle tähtien taa hakemaan mettä Luojan kellareista. Sillä sitten voiti alta, voiti päältä, kerran keskeltä sivalti ja käski poikansa nousta pois makoamasta. Tätä samaako me ollaan tässä ilmastonmuutoksen, Untamolan umpisilmän aiheuttamissa pyörteissä nyt alkukantaiseen uskoomme nojaten yrittämässä.

Mesi

Mehiläiset kuljettavat kerralla pesään mettä noin 0,1 grammaa. Mesilähde valikoidaan tarkasti tiedustelijamehiläisten toimesta. Kasvit houkuttelevat mehiläisiä ultravioletein mesiviitoin, joita ihmissilmä tuskin edes näkee paitsi silloin, kun kukat ovat täynnä mettä ja mesiviitat pullistuvat viiruiksi kukkien terälehdillä. Kun mesi on imetty mesimasuun, viitat eivät näy ja toinen mehiläinen ei tee turhaa käyntiä kasviin ennen kuin uutta mettä on taas noussut mesiäiseen. Meden kerännyt mehiläinen myös erittää kasviin feromonia, joka kertoo muille, ettei tähän kukkaan kannata vähään aikaan mennä.

Medestä hunajaksi

Mesi sisältää 40 % sokeria ja 60% vettä. Se on toisin kuin hunaja herkästi pilaantuvaa. Mehiläinen imee sen mesimasuunsa, haihduttaa siitä vettä ja lisää rauhaseritteitä. Sen jälkeen se varastoidaan kennoille. Hunajan kypsyessä entsyymit toimivat, ph ja veden aktiivisuus laskee. Näin siis syntyy hunaja, jossa on 80% sokereita, 20% vettä ja erittäin säilyvä, mehiläisen yksinoikeudella valmistama tuote.

Hunaja on yli 200 komponentin valmiste

Mehiläinen prosessoi hunajan rauhasissaan tuottamien entsyymien avulla. Entsyymit muuttavat meden sokerit hedelmä- ja rypälesokeriksi. Invertaasientsyymi muuttaa ruokosokerin rypäle- tai hedelmäsokeriksi. Diastaasientsyymi hajottaa tärkkelystä. Glukoosioksidaasientsyymi ”inhibiini” estää bakteerien kasvua ja on näin ollen antibioottinen.

Hunaja valmistuu kennoissa mehiläisten hyvässä hoidossa

Tuore mesi levitetään mahdollisimman moneen kennoon, jotta haihtuminen olisi tehokasta. Kun hunaja on mehiläisten mielestä valmista, mehiläiset peittävät hunajakennon vahalla ilmatiiviiksi odottamaan käyttöä.

 

Hunajan koostumus

70-80% inverttisokeria, joka on glukoosin ja fruktoosin seos.

n. 1% sakkaroosia

n. 7% maltoosia

Di- Tri- ja oligosakkaridit n. 1-2%

N. 17% vettä

Proteiineja, orgaanisia happoja

Asetyylikoliinia, haihtuvaa öljyä, mineraalisuoloja

Fenolisia yhdisteitä (muodostuu vetyperoksidia)

Aminohappoja, joka antaa hunajalle happaman reaktion (pH 3,3-4,9)

Hunajan ravintosisältö / 100g

Energiaa 1382 kj, 330 kcal

Valkuaisaineita 0,5 g

Hiilihydraatteja 80,8 g

B2 vitamiinia 0,04 mg

Niasiinia 0,2 mg

B6 vitamiinia 0,02 mg

Pantoteenihappoa 0,07 mg

C vitamiinia 4 mg

Kalium 60 mg

Kalsium 5 mg

Magnesium 3 mg

Fosfori 7 mg

Rauta 0,5 mg

Mangaani 0,37 mg

Sinkki 0,1 mg

Kupari 31 mg

Kromi 5 mg

Fluori 8 mg

Boori 0.72 mg

 

Miksi vain yli 1-vuotiaille?

Hunaja on kuumentamatonta elävää ravintoa, joten siinä saattaa esiintyä Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Näitä itiöitä tavataan suhteellisen yleisesti esimerkiksi maaperässä ja pölyssä.

Imeväisikäisillä lapsilla ruoansulatuskanavaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt. Tästä syystä hunajapakkauksissa on varoitusmerkintä: Vain yli 1-vuotiaille.

Hunaja sopii odottajille ja imettäjille

Yli vuoden ikäisille lapsille ja aikuisille Clostridium botulinum bakteerin itiöt ovat vaarattomia ja he voivat käyttää hunajaa makeutusaineena päivittäin. Myös odottava tai imettävä äiti voi huoletta käyttää hunajaa, sillä mahdolliset itiöt eivät kulkeudu äidin tai äidinmaidon kautta lapseen.

Miksi jotkut hunajat kiteytyvät nopeammin kuin toiset?

Hunaja on kirkasta ja juoksevaa vastalingottuna. Jos hunajassa on runsaasti glukoosia, se kiteytyy nopeasi. Rypsi, vadelma, voikukka…

Jos hunajassa on glukoosiin verrattuna enemmän fruktoosia, se kiteytyy hitaasti. Horsma, puolukka, hilla ja muut suon kasvit sekä kaupunkien mesikaste- ja lehmushunaja.

Säilytä hunaja oikein

Säilytä hunaja huoneenlämmössä keittiön pöydällä tai tavallisessa ruokakaapissa. Jääkaapista tai kosteasta kellarista hunaja ei pidä, sillä se imee herkästi itseensä sekä hajuja että kosteutta.
Hunaja säilyy oikein säilytettynä vähintään kaksi vuotta, usein pidempäänkin.
Kiteytyneestä hunajasta saat helposti juoksevaa lämmittämällä sitä lämpimässä vesihauteessa.

Hunajaa voi myös pakastaa. Esimerkiksi syksyllä juoksevana hankittu, mutta huoneenlämmössä kiteytyvä hunaja on pakastuksen ja sulatuksen jälkeen taas juoksevaa. Suosittelen kokeilemaan.

Hunajaa ruokaan ja leivonnaisiin

Eipä ole sellaista ruokalajia, jonne en hunajaa valmistuksen loppuvaiheessa aina hieman lisäisi. Näin suolaisen ja makean liitto korostaa muiden ruoka-aineiden aromeja.

Leivonnassa 1 dl kidesokeria vastaa 3/4 dl hunajaa. Hunaja sisältää noin viidesosan vettä, joten muuta nestettä kannattaa vastaavasti vähentää. Kokonaan ei kannata leivontaohjeiden sokeria korvata hunajalla, koska se saattaa muuttaa leivonnaisen koostumusta.

Kiitos, kun opiskelit 

Toivottavasti tästä pienestä hunajakoulusta oli sinulle hyötyä.  Nyt osaat arvostaa varmasti mehiläisiämme entistä enemmän ja ymmärrät, miksi kutsun niiden aikaansaannoksia usein  ihmeitä tekeväksi.


  
 
Parveilua ja parinvaihtoa

Parveilua ja parinvaihtoa

Kesäkuu on mehiläisten luontaisen lisääntymisen aikaa. Lisääntyminen mehiläisyhteiskunnassa tarkoittaa kuningattarien syntymistä ja uusien yhteiskuntien perustamistoimia. Tämäkin asian mehiläiset hoitavat hyvin suurellisin menoin. Yksittäisen mehiläisen syntymä ei siis merkitse vielä lisääntymistä, jos kyseessä on työläinen tai kuhnuri, vaan vasta uuden kuningattaren syntyminen voi saada lisääntymistä aikaan. Tosin tässäkin asiassa julma luonto puuttuu peliin ja suo sen mahdollisuuden vain yhdelle valtiattarelle, koska sen tehtävänä on surmata myrkkypistimellään muut pesään syntyvät kuningattaret.

Kuhnurien neitseellinen syntymä

Mehiläishoitajan näkökulmasta koko show alkaa kuhnurikennojen rakentamisesta. Mehiläiset alkavat valmistaa kooltaan suurempaa kennostoa, joiden pohjalle kuningatar käy laskemassa hedelmöittymättömiä muniaan. Kennon koko on merkkinä kuningattarelle, hedelmöittääkö se munasolunsa siittiösäiliöstään vai ei. Työläiset ja kuningattaret ovat hedelmöitettyjen munien tuloksia.

Elämäntehtävä

Kuhnurien muodonvaihdos munasta aikuiseksi kestää kauemmin kuin kuningattaren ja siksi ne on saatettava maailmaan ennen kuningattaria. Viikarien pitää myös ehtiä aikuistua ennen elämäntehtävänsä täyttämistä, mikä on nuorien kuningattaren hedelmöittäminen. Nämä suurisilmäiset dronit odottelevat neitsyiden saapumista yhtä toivorikkaina kuin kotikyläni pojat 60-luvulla osuuskaupan pihassa viritettyjen mopojensa selässä seurakunnan tyttökerhon päättymistä.

Munasarjat superfoodilla

Kuningattarille mehiläiset rakentavat erikoisvalmisteiset syntymäkennot kehälistojen alaosaan, vuoraavat kennokupin pohjat emomaidolla, kehottaen näin emoa laskemaan munan kupin pohjalle. Tätä toukkaa ruokitaan syntymäänsä asti erikoisvalmisteisella kuningatarmaidolla. Samaa maitoa saavat muut toukat vain muutamana ensimmäisenä elinpäivänään, mutta jatkamalla tämän superfoodin antamista loppuun asti, saadaan aikaiseksi suvunjatkamiskykyinen yksilö. Vaikka pesän emo tietää, että kuningatarkennoille munimisesta alkaa lähtölaskenta, mistä pesälle seuraa vääjäämätön vallanvaihto, se munii kuuliaisesti näihin kaiken kokoisiin kennoihin. Kenellä pesässä on oikeasti valta? Ei ainakaan kuningattarella.

Emon kuntoremontti

Ennen uuden kuningattaren syntymää tai heti sen jälkeen on vanhan emon aika jättää pesä nuorikolle. Tämäkään ei tapahdu ilman näyttäviä alkuvalmisteluja. Emo on viettänyt häälennostaan lähtien lupsakkaa pesäelämää pulskistuen ja vailla lentoharjoituksia. Siksi sen ruokkiminen lopetetaan ja sitä juoksutetaan kennostolla kuin kuntosalilla ikään. Mehiläishoitaja havaitsee henkilökohtaisten kunto-ohjaajien mukaan tulemisen muninnan loppumisena.

Parveilu on luontoelämys

Vanha kuningatar ei lähde matkaan yksin, vaan ottaa mukaansa puoli valtakuntaa. Vähän kuten maalla on ollut vanhan emännän tapana muuttaa kirkonkylälle rivitaloon ja viedä pöytähopeat mennessään nuoren polven jäädessä pitämään taloa.

Mukaan lähtevät työläiset valmistautuvat matkaan tankkaamalla mesimasunsa täyteen hunajaa uuden pesänsä rakennusaineeksi. Uutta pesäpaikkaa on käyty jo useiden päivien ajan etsiskelemässä ja sen asuinalaa mittaamassa. Tiedossa on monta lähiseudun savupiippua ja ilmastointihormia, jotka uudeksi kotipesäksi olisivat kelvollisia. Ja kun lähdön aika koittaa, se tehdään näyttävästi ja isolla äänellä. Lentoaukosta purkautuva mehiläismassa syöksyy hurjaan lentoon ja pimentää auringon. Pikkuhiljaa se alkaa kerääntyä pesän lähistöllä olevan puun oksalle tiiviiksi muodostelmaksi. Siinä sitten rauhassa tutkaillaan, onko vanha emo varmasti, mukana ja tiedustelijat tanssivat parven pinnalla kertoen vaihtoehtoisista pesän paikoista. Tässä vaiheessa on mehiläishoitajan syytä katkaista peli ja pudottaa parvi laatikkoon ja viedä uuteen pesään. Muussa tapauksessa yksimielisyyden saavutettuaan, aloittavat surinajuoksijat hurjat pommituslentonsa parvipalloa kohti hajottaen sen ilmaan. Uuden yhteiskunnan rakentajat ovat päässeet matkaan ja jos kaikki onnistuu, uusi pesäpaikka pannaan alulle mesimasussa kuljetetun hunajan turvin.

Häälento

Aurinkoisena iltapäivänä lämpötilan noustessa reiluun pariin kymppiin, suuntaavat kuhnurit vanhoille parittelupaikoille odottelemaan onnensa täyttymistä. Nuoret kuningattaret lähtevät pesistä kaasojen saattelemana. Yhdessä sisarjoukon kanssa lentäen on paremmat mahdollisuudet selvitä joutumatta linnunruuaksi matkalla pariutumispaikalle. Liäksi sisaret puuttuvat myös kumppaneiden valintaan estämällä oman pesän kuhnureiden lähentely-yritykset. Näin pyritään estämään sukusiitokset kiihkeän kisailun aikana.

Kuningattaren erittämät feromonit hullaannuttavat kuhnurit lentämään kuningattaret kiinni. Telakoitumalla kuningattaren peräpäähän ne laskevat siittiönsä, jotka kuningatar varastoi siittiösäiliöönsä. Kuningatar jatkaa lentoa pariutumalla noin 10-15 kuhnurin kanssa, jolloin se saa siittiövarastoonsa tallennettua tarvitsemansa 7 miljoonaa siittiötä. Jokaiselta kuhnurilta irtoaa sukupuolielin, joka jää roikkumaan kuningattaren takapäähän. Osa niistä irtoilee matkan aikana, mutta itse olen laskenut vielä neljä näitä paritusmerkkejä häälennolta saapuvalta kuningattarelta.

Nuori kuningatar aloittaa muninnan muutaman päivän kuluttua häälennosta kotipesässään ja vanha emomunii uudessa pesäpaikassaan. Tätä pesän kahtiajakautumista pidetään mehiläisten luontaisena lisääntymiskeinona. Onneksi meillä ihmisillä se menee vähän eri tavoin, vai meneekö?

 

 

 



  
 
Laulava pihatammi

Laulava pihatammi

Andagio andante

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina, auringon ensisäteiden lämmittäessä pihatammen latvustoa alkavat ensimmäiset paikalle sapuneet konserttisolistit viritellä soittimiaan. Pieniä pörähtelyjä, hiljaista hyrinää, muutaman soittajan epäröiviä lähestymistlentoja ja laskeutumisyrityksiä tammen pienen pienille kukinnoille.

Kimalaiskuningattaret ovat saapuneet ajoissa paikalle ja näyttävimpiin asusteisiin sonnustuneina ne erottuvat hyvin tammen oksastoissa. Asu on myös lämpimämpi kuin mehiläisillä, joten se ehkä myös selittää varhaisen saapumisen näin runsaslukuisena.

Totta se on, tänään ne avautuvat ison pihatammen mesivirtaukset houkuttamaan pihan suuren orkesterin paikalle. Mutta vielä näin aamuauringossa mennään vain hitaasti käyden.

 

Tanssiaskelia ja mesitasting pimeässä mehiläispesässä

Tiedustelijamehiläiset ovat mesilähteen käyneet jo aiemmin varmistamassa, kirjanneet muistiin paikkannuskoordinantit ja imaisseet mesimasuunsa makeat maistiaiset tuliaisiksi pesässä odottaville sisarilleen.

Palattuaan pesälle, ne alkavat juoksemaan ympytäkaarta sitä vauhdikkaammin ja pidemmän aikaa, mitä parempi ja mitä kauempana mesilähde on. Tanssimalla tiedustelijat kertovat tammen sijainnista ja kukinnan runsaudesta sekä maistattavat sen mettä laadunarvioijille.

Lähtösuunta pesältä osoitetaan kulmasta, jossa tanssija ympyräänsä kiertää. Auringon kulma suhteessa tammeen on sama kuin ympyrän halkaisijan kulma suhteessa kennoston pystylinjaan.

Jos meden sokeripitoisuus on kohdallaan, kukkia riittävästi ja sääolot huomioiden lentomatkakin ihan siedettävä, niin matkaan päätetäänkin lähteä ihan isolla orkesterilla.

Allegro vivace

Päivästä on tulossa aurinkoinen ja lämmin. Jo suurin osa isosta tammesta kylpee auringonpaisteessa. Musiikin tempo muuttuu selvästi eloisan nopeaksi. Tammi on onnistunut houkuttelemaan tuhansia mehiläisiä suorittamaan sille elintärkeää pölytyspalvelua. Jos ei pölytystä, ei terhojakaan ja suvun jatkaminen lopahtaa siihen. Siksi kukat tekevätkin kaikkensa pölyttäjien houkuttamiseksi. Vastustamattomin on niiden erittämä tuoksuva, sokeripitoinen mesi sekä proteiinipitoinen siitepöly, mitä nuoret mehiläiset tarvitsevat toukkaruuan valmistamiseen.

Meden mehiläiset kuljettavat pesälle mesimasuissaan. Mahalaukun ja suoliston välinen sulkuventtiili on silloin kiinni. Meden vastaanottamisesta huolehtii nuoriso, joka kuljettaa sen puhtain jaloin kennostolle ja jatkaa prosessointia hunajaksi.

Siitepölyn kuljetuskontteina toimivat takajaloissa olevat vasut, jotka mehiläinen sulloo täyteen kukan siitepölyä, tyhjentää kennoille mehiläisleivän raaka-aineeksi.

Apassionato

Iltapäivällä tempo muuttuu suorastaan intohimoiseksi. Soivan tammen havaitsee jo kymmenien mertien päähän. Nyt kannattaa istahtaa tammen alle nauttimaan keväästä, auringosta ja mehiläisten musiikista. Pihatammi laulaa vain yhden kerran kesässä.



  
 
Mehiläishoitaja havainnoi luontoa mehiläisen silmin

Kevään ihmeet

Mehiläiseni ja minä odotamme kiihkeästi, että voikukan nuput aukeaisivat myös täällä Päijät-Hämeen metsäisemmillä alueilla. Pajujen kukinnan mehiläiset onnistuivat hyödyntämään hienosti aina siihen asti, kun lämpötila laski muutamaan asteeseen ja räntää vihmoi hyytävän tuulen siivittämänä. Mehiläiset murjottivat mökeissään lämmityspuuhissa. Emo oli lämpimän jakson aikana innostunut munimaan jo laajemmalle alueelle, jota nyt päivittäin vähenevä mehiläismäärä nipin napin pystyi pitämään lämpimänä. Onneksi pajun mettä ja siitepölyä näytti riittävän hyvin koko kylmän jakson yli, mutta sitä olikin ahkerasti kuljetettu mesimasut ja reisitaskut täynnä ennen pohjoisen puhuria. Mehiläisten lento oli niin vilkasta niinä muutamina aurinkoisina päivinä, että oletin niiden olevan hyvin selvillä siitä, mitä tuleman piti. Minä saan etukäteistiedon säätilasta uutisista, mutta mistä sen tiedon mehiläiset saavat?

Mehiläisten astrologiaa

Helteisenä pyykkipäivänä, kun taivaanrannalla jo ukkospilvet uhkaa, käyn katsomassa pesillä ennen pyykin kuivumaan ripustamista, mihin suuntaan mehiläiset lentävät. Jos paluulento ruuhkautuu lentolaudalle, on turha viedä pyykkejä narulle kastumaan, varsinkaan mattoja. Mutta jos lähteviä lentoja on paluulentojen lomassa, ei ole pelkoa sateesta. Tämä on ihan satavarma konsti saada tieto siitä, että osuuko ukkospilvi kohdalle vai väistääkö ohi. Ovatko mehiläiset astrologeja? Sitä mietin mehiläisten kiirettä seuratessani nyt ennen kylmän jakson alkamista. Siihenkö ne niin kuumeisesti ovatkin varautumassa.

Toukokuun tautia ja kylmää kyytiä

Mehiläiset tarvitsevat keväällä myös runsaasti vettä. Sitä tarvitaan ennen kaikkea toukkien ruuan valmistukseen. Siitepöly, jota ruokkijamehiläiset käyttävät, on kuivaa tavaraa ja pahimmassa tapauksessa tukkii suoliston niin, että mehiläiset turpoavat ja pyörivät selällään mattona maassa pesän edessä. Siitä mehiläishoitajat tunnistavat toukokuun taudin ja sumuttavat mehiläisiään laimealla sokeriliuoksella, joka laukaisee ummetuksen hetkessä. Vesipulan johdosta uskaltautuivat mehiläiset veden hakuun nyt kylmälläkin säällä ja se minua kyllä jo vähän hirvitti. Matkalle kohmettui varmasti monta uskaliasta vedenhakijaa.

Paju, voikukka ja villivadelma

Meidän tarhapaikoilla maalla mehiläisten kannalta tärkein kasvi aikaisin keväällä ovat paju. Niistä mehiläinen saa lentokelien niin salliessa runsaasti mettä ja ravinnepitoista siitepölyä. Pajujen kukintakin porrastuu vielä mukavasti lajin ja kasvupaikan mukaan. Aurinkoinen kevätpäivä saa raidat laulamaan mehiläisistä ja kennojen pohjalle ilmestyy juoksevaa kultaa. Sitä pajuhunajaa tuskin riittää meille ihmisille asti, sillä pitkän talven jälkeen se on ihmeitä tekevää nektaria mehiläisille. Meillä jokivarren pajukot ovat pyhistä kasveista pyhimpiä joka kevät, kun kotitarhalle kerätään syksyllä talvehtimaan myös osa kaupunkipesistä ja mehiläisten määrä on siksi alueella melkoinen.

Mutta nyt odotellaan kukkivaksi sitä varsinaista pesien mehiläismäärän räjäyttäjää, voikukkaa. Voikukka on niin meden kuin siitepölynkin kannalta mehiläisten suosikki. Voikukan meden ilmestyminen pesään saa emon uskomaan, että nyt ruokaa riittää varmasti isommallekin toukkakatraalle ja aloittaa rajun muninnan, parhaimmillaan yli 2000 munaa päivässä. Ja meille mehiläishoitajille se takaa riittävän ison työläisporukan keräämään kesän varsinaisen pääsadon, joka saadaan kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Niitä ahertajia aletaan munimaan voikukan kukinta-aikaan.

Omenanviljelijät antavat voikukan kukkia omenatarhassa siihen asti, kun ensimmäiset omenankukat alkavat puhjeta. Sen jälkeen ruoho leikataan ja mehiläiset siirtyvät pölyttämään omenankukkia. Voikukka on vaarallinen kilpailija omenankukalle, koska se on omenaa parempi mesi- ja siitepölykasvi.

Seuraava tärkeä mesikasvi on vadelma. Joskus se antaa odotuttaa itseään voikukan jälkeen niin kauan, että saattaa tulla pidempi katkos hunajan lisääntymiseen pesissä. Mutta kennoilta löytyy onneksi riittävästi voikukkahunajaa estämään nälänhädän. Ja yleensä sitä voikukkahunajaa jää myös varastoon meille herkutteluhunajaksi. Se on voikukan keltaista, voikukan tuoksuista ja mitä herkullisinta vaniliajäätelön kanssa. Päälle kun ripotellaan vielä voikukan siitepölypalleroita, niin meillä ihmispoloisilla on ikuinen kevät.

Vadelman kukkiessa alkaa pesän korkeus kasvaa vauhdilla. Mehiläishoitaja käy lisäämässä hunajaosastoja sitä mukaa, kun edelliset alkavat täyttyä ja lopulta pesät muistuttavat pienoiskaupungin pilvenpiirtäjiä. Hunaja tuoksu on huumaava ja hoitaja tarkkailee ennusmerkkejä mahdolliselle parveilulle sikiöosastoista, mutta siitä kerron enemmän sitten, kun se on ajankohtaista. Nyt vauhtia voikukat ja aurinkoa täysillä!



  
 
Kuinka voin aloittaa mehiläishoitoharrastuksen?

Trendin harjalla pörisee

Pörriäiset, ne elintärkeät pölyttäjähyönteiset ovat nyt maailman trendikkäimpiä eläimiä. Ja hyvä niin, koska ilman pölyttäjiä ei monipuolista, täysipainoista ravintoa ihmisille ja useille eläinlajeillekaan olisi saatavilla, sillä 80% maailman kasvilajeista vaatii hyönteispölytyksen.

Miksi sinä haluat itsellesi mehiläisiä?

Moni miettii mehiläisyhteiskunnan hankkimista omalle pihalleen pölyttämään hedelmäpuita ja marjapensaita. Joku miettii ammatin vaihtamista ja maalle muuttoa mehiläisiä tarhaamaan. Lisäksi on kaksi ääripäätä, joista toinen uskoo, että hunajantuotannollahan sitä rikastutaan hetkessä. Mehiläisethän ne hoitavat homman ihan ilmaiseksi ja isäntä vaan kerää sadon ja myy kovaan hintaan. Mehiläispesiä voi sirotella mielin määrin ympäri Suomen ja tyhjentää pöntöt sitten syksymmällä.

Toinen ääripää ovat idealistit, jotka ovat päättäneet pelastaa maapallon hankkimalla mehiläisiä ihan vaan siksi, ettei pölyttäjistä olisi pulaa. Mehiläisten pitäisi saada elää luontonsa mukaisesti, pitää varastoimansa hunajasadon, seurata luontaista lisääntymisviettiään parveilemalla, eikä niitä hoitotoimiakaan mehiläiset ihmiseltä kaipaa, ennemminkin vaan kärsivät vaan ihmisen pesällä mylläämisestä.

Mehiläinen on kotieläin ja sen hoitamatta jättäminen on eläinsuojelurikos

Kumpikaan peruste ei ole relevantti mehiläishoidossa. Ensinnäkään mehiläisten pitäminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kaikille pesille, jotka eivät ole omilla mailla, on niiden sijoitteluun oltava maan omistajan lupa. Hunajamehiläisiä ei Suomessa luontaisesti ole, vaan ne on tuotu maahan ihmisen toimesta. Mehiläiset ovat kotieläimiä ja vaativat ympärivuotista hoitoa ja huolehtimista. Hoidotta jätetyt pesät kuolevat muutamassa vuodessa mehiläistauteihin, joita sitten ovat ehtineet tartuttaa jo monille hyvässä hoidossakin oleville tarhoille mehiläisten ja hoitajien riesaksi. Mehiläishoito vaatii osaamista, mehiläisten elämänohjeen ymmärtämistä eli pesänlukutaitoa, valppautta ja viisautta toimia oikein ja ripeästi sekä valmiutta raskaaseen, ruumiilliseen työhön.

Mehiläistarhaus on ekoteko

On ihan oikein luonnon kannalta, että mehiläisten määrää lisätään pölyttäjinä. Onnistunut pölytystyö takaa myös luonnonpölyttäjille hyviä kukkalaitumia ja auttaa ravinnon saannissa. Mehiläispesiä on Suomessa niin harvassa, että ne voitaisiin turvallisesti kymmenkertaistaa.

Jos tunnistat itsesi edellä kertomieni ääripäiden välimaastosta, voit aloittaa mehiläispesän paikan etsiskelyn. Tutustu sen alueen muihin mehiläishoitajiin. Kylillä kyselemällä aina joku tuntee paikallisen mehiläishoitajan, johon sinun kannattaa ottaa yhteyttä. Hän tietää minkä rotuisia mehiläisiä alueella hoidetaan, omien tarhojensa lisäksi hän tietää usein myös muiden tarhapaikat. Voit kysellä, olisiko paikallisella tarhaajalla myydä keväällä kokonaista pesää tai jaokkeita myöhemmin kesällä. Ja jos oikein hyvin sattuu, voi tarhaaja suostua auttamaan sinua mehiläishoidon alkutaipaleella.

Mehiläishoidon aloittamisen askelmerkit

Opiskele ennen ensimmäisenkään pesän ottamista mehiläishoitoa, joko alan kursseilla tai kokeneen tarhaajan opastuksella ja tee tarvittavat viranomaisilmoitukset. Tietoa löytyy Suomen Mehiläishoitajain Liiton sivuilta: www.mehilaishoitajat.fi

·Etsi pesäpaikka valmiiksi.

·Sovi tarhaajan kanssa pesän ostamisesta ja hanki vaadittava kalusto ja hoitotarvikkeet valmiiksi.

·Siirrä pesä myöhään illalla, kun kaikki mehiläiset ovat jo pesässä, tarhapaikalle.

·Tutustu mehiläisiisi tarkkailemalla niiden touhuja noudata hoito-ohjeita.

·Ole ylpeä mehiläisistäsi ja itsestäsi niiden hyvänä hoitajana.

Onnellista mehiläiskesää kaikille!



  
 
Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki

Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki

Mikäpä se on mehiläisten lennellessä pesästä ulos ja sisään, kun eteinen on siivottu esteenä olleista vainajista ja muusta talven aikana pohjille kerääntyneestä. Ja mikäpä se on emännänkään astellessa aitan ja tuvan väliä, kun lumikinokset ovat sulaneet ja lasiveranta tyhjennetty, jos nyt ei sentään vainajista, niin muusta talven kuluessa kerääntyneestä rojusta. Pelargoniat availevat nuppujaan ikkunalaudoilla ja lasikuistin iso ruokapöytä täyttyy koulituista yrttien ja kesäkukkien taimista. Se on sitten kevät!

Nurinkurista lämmönsäätöä mehiläispesässä

Mehiläispesien pohjaverkot suljettiin Hesarin sivuista taitelluilla kaistaleilla pohjien puhdistuksen yhteydessä ja nyt on pesien lämpötalous vakaampaa. Se helpottaa sikiöiden lämmittämisessä. Kun emäntä keväällä irrottelee ilmojen lämmetessä ikkunoista tuplia, niin mehiläispesässä kaikki räppänät laitetaan kiinni ja lentoaukkoakin supistetaan päältä tuulettavassa pesämallissa. Syksyllä taas, kun ihmiset sulkevat tuuletusikkunat ja vanhoissa taloissa asentavat sisälasit, mehiläispesässä pidetään pohjaritilä avoinna ja lentoaukkoa laajennetaan, jos ritilää ei pohjassa ole. Talvi vietetään avoimin ovin ja räppänöin päinvastoin kuin ihmisasumuksissa. Syynä siihen on mehiläispesään talven aikana syntyvä kosteus, mikä täytyy saada tuuletettua pois.

Feromoniviestintää

Mutta nyt pesän lämmössä kasvaa jo täyttä vauhtia uusi sukupolvi. Toukat välittävät feromonejaan ja saavat aikuiset kiirehtimään siitepölyn hakuun. Feromoneillaan ne äänettöminä viestivät kasvavasta ruuantarpeestaan, toisin kuin ihmislapset itkupotkuraivarillaan.

Mehiläiset tuottavat erilaisia feromoneja välittääkseen pimeässä pesässä viestejä toisilleen. Näin pesä toimii kuin yhtenä organismina ja elämän ohjeena. Kun toukat näin kertovat ruokkijamehiläisille sijaintinsa sekä lisääntyneen ruuantarpeensa ja kiihottavat lentäjät siitepölyn hakuun, niin tämä käyttäytymistä säätelevä järjestelmä toimii tosi hyvin. Toukat saavat ruokaa ja ruokkijat tarvitsemaansa siitepölyä. Toukkien feromoneilla on vielä yksi salainen tehtävä: Ne estävät työläisten munasarjojen kasvua viestittämällä, että ”kyllä meijän äite munii ihan riittämiin, ei teijän tarvi.”

Kuningattaren keinot

Emon feromonit kertovat sen läsnäolosta ja samalla estävät myös työläisten munasarjojen kasvua munintaa. Feromonit, joita emo levittää jalanjäljissään innostavat työläisiä medenkeruu- ja rakennuspuuhiin. Häälennolla nuori emo erittää eroottisesti kiihottavaa parfyymiään, jolloin kuhnurit seuraavat sitä, hullaantuvat telakoitumaan prinsessan selkään parittelemaan siitä huolimatta, että sen ilon seurauksena halvaantuvat, putoavat maahan ja kuolevat.

Jos emo katoaa

Emon kuolema tai poistuminen pesästä havaitaan jo puolessa tunnissa. Se aiheuttaa suurta levottomuutta ja emon etsiskelyä. Uudelle emolle aletaan rakentaa emokennoa vasta munasta kuoriutuneen toukan ympärille. Näin varmistetaan uuden kuningattaren syntyminen pesään.

Myös työläisillä on käytössä omat tarpeelliset feromoninsa. Hälytysferomonit saavat aikaan yleisen hätätilan, jolloin muiden mehiläisten valmius puolustaa pesäänsä nousee ja ne alkavat hyökkäillä pesään tunkeutujaa vastaan. Tämän feromonin (isopentyyliasetaatti) ihmisnenäkin haistaa kiukustuneella mehiläispesällä. Silloin kannattaa oman turvallisuuden vuoksi vähin ääni sulkea pesä ja poistua paikalta.

Lentoaukolla pyllistelemässä

Kun pesäkäynneillä otin kuningattaren taskuuni turvaan, jotta oppilaat saisivat huoletta availla ja tutkia pesää, alkoivat mehiläiset pyllistellä lentoaukolla. Takaruumiin kärjen tuoksurauhasen eritteellä ne kutsuivat ja yrittivät ohjata kuningatarta takaisin pesään. Samalla feromonilla ne pystyvät myös merkitsemään kentällä mesilähteitä ja reittejä näille kukkaniityille. Jospa minäkin omistaisin parfyymia, jolla saisin koko Laurilan poppoon toimimaan haluamallani tavalla, vain hiljalleen kuljeskelemalla kotinurkissa jättäen elämänohjeita ja työmääräyksiä koodattuna jalanjälkiini, mitkä olisivat sitten sieltä helposti tulkittavissa ja noudatettavissa.



  
 
Mehiläisten kevätsiivoustalkoot

Mehiläispesän kevätsiivoustalkoot

Huhtikuun aurinkoisina päivinä pääsemme osallistumaan mehiläisten siivoustalkoisiin. Talven aikana pesään kertyy kaikenlaista ylimääräistä, mistä mehiläiset haluavat eroon kevään koittaessa. Pesästä raahataan talven aikana menehtyneiden ruumiita, vahamuruja, homeista siitepölyä ja kiteytynyttä talviruokaa. Kennoja puhdistetaan emolle munintatilaksi. Talven ruoka-aitta muuttuu siten kevään kuluessa lastenkamariksi, missä uusi sukupolvi tulee syntymään. Tässä vaiheessa mehiläishoitajan siivousapu on tarpeen.

Pesäsiivouksessa on syytä säästää vettä ja desinfektioaineita.

Tarhoille lähdetään muutaman puhtaan pohjan kanssa. Pesäosasto nostetaan puhtaan pohjan päälle siksi aikaa, kun kuolleet mehiläiset poistetaan pesän pohjaverkolta ja pohja rapsutetaan pesätaltalla puhtaaksi. Jos pesään on ulostettu tai pohjaroskat ovat märkiä ja homeisia, on syytä vaihtaa uusi puhdas pohja ja viedä saastunut pestäväksi ja desinfioitavaksi. Muussa tapauksessa vanha, puhtaaksi raaputettu kyllä kelpaa. Perustelen sitä sillä, että pesässä on myös mehiläisille hyödyllisiä bakteereita, jotka tuhoamme liiallisella pesulla ja desinfioimisella. Teemme saman virheen kuin lapsillemme kasvattamalla heidätliian steriilissä ympäristössä, jolloin vastustuskykyä ei pääse riittävästi kehittymään. Tähän on jo ihmisten kasvattamisessa tervettä muutosta saatukin, mutta mehiläisalalla pesien jonninjoutavaa pohjien ja pesäosastojen desinfiointia edelleen suositaan perusteluna pesähygienian ylläpito. Joskaan toistuvaa korvatulehduskierrettä , kuten ihmislapsille siitä ei mehiläisille saada syntymään, niin estää se immuniteetin kehittymistä moniin mehiläisten omiin vitsauksiin. Tämä on yksi niistä mantroista, joita toistan joka kevät pohjien puhdistuksen yhteydessä.

Lennetäänkö vai lämmitetäänkö?

Vanhat talvimehiläiset huolehtivat ensimmäisten kevättoukkien ruokinnasta ja lämmityksestä. Nyt alkaa se mehiläispesäelämän kriittisin vaihe. Mehiläisten pitää löytää tasapaino ruuanhankinnan ja pesän lämmittämisen välillä. Ketkä suunnistavat siitepölyn, meden ja veden hakuun pesän ulkopuolelle ja ketkä jäävät turvaamaan lastenkamarin lämmityksen. Koko ajan vähenevän mehiläismäärän on oltava riittävä pitämään sikiöt yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa ja samaan aikaan toukat huutavat ruokamehuaan, minkä valmistamiseen nämä kevään ensimmäisten siitepöly- ja mesikasvien anti on kullan arvoista. Lennänkö vai lämmitänkö? Siinä se mehiläisen kevään suurin dilemma. Kevään vaihtelevat sääolot lisäävät vielä osaltaan vaikeuskerrointa.

Oletko miettinyt, että toisen rikkakasvi onkin toisen ravintokasvi?

Lepät, pähkinäpuut, pajut, raidat, vaahterat, ja voikukka ovat ne mehiläisten kannalta tärkeimmät kasvit keväästä selviytymiseen. Sillä toukokuu on mehiläisille julmin. Mehiläisten määrä on pesässä pienimmillään, koska vanhat talvimehiläiset kuolevat pois ja uusia ei vielä synny samaan tahtiin tilalle. Rantalan puutarhassa lumikellot, jouluruusut, krookukset ja skillat notkuvat mehiläisistä aurinkoisina päivinä.



 
 
Karhut etsiskelevät aamupalaa - ajatuksia karhuaidoilla

Ajatuksia karhuaidoilta

Muistatteko lastenlaulun: " Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä. Ei ole vaaraa kellään, tässä me leikitellään. Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä." Vaan eipä nuku kauaa ja siihen on mehiläistarhoillakin aika varautua.

Vain pieni osa karhuista käy mehiläispesillä

Talvipesissään karhut alkavat heräillä täällä eteläisessä Suomessa jo huhtikuussa. Ne vaeltavat ylisuuressa turkissaan pitkiäkin päivämatkoja syötävää etsien. Koska lunta on vielä runsaasti ja maakin jäässä ei ylivuotiset karpalot tai suonsilmään kätketty hirvenruho ole vielä saatavilla. Muurahaispesätkin ovat vielä metsissä lumen peitossa. Nyt vaarassa ovat mehiläispesät, sillä karhu vainuaa ne jo 10 kilometrin päähän.

Kuitenkaan kaikki karhut eivät osaa tätä herkkuaittaa hyödyntää. Vain muutama prosentti karhuista ovat sen keksineet, päässeet hunajan makuun, kuten sanonta kuuluu. Nämä ns. hunajakarhut ovat jossakin elämänsä vaiheessa löytäneet hunaja-apajille. Joko ne ovat hunajakarhun jälkeläisiä, jotka emo on vienyt pesille jo pentuna tai luontokuvauspaikoilta on löytynyt hunajalla sivelty puunrunko kiipeilyyn houkuttimena. Ehkäpä jokunen karhu on vaan lumoutunut mehiläispesien huumaavaan hunajan tuoksuun ja lähtenyt koettamaan onneaan.

Taidot ne karttuu karhuillakin

Aikaisin keväällä pesissä ei kuitenkaan houkuttimena ole se hunaja, vaan mehiläisten toukat. Ne ovat mitä parasta proteiinipitoista ravintoa karhulle talviunien jälkeen. Tosin mehiläispesälle menokaan ei ole ihan ongelmatonta. Mehiläiset puolustautuvat raivokkaasti ja pistoja satelee kuonolle. Karhulle se ei kuitenkaan ole mikään este, pelkästään hidaste.

En voinut olla ihailematta toissa keväänä tarhoillamme käyneen karhun mehiläishoitotaitoja. Ensin se nosti päällimmäisen pesäosaston, missä suurin osa mehiläisistä oleili, pesän viereen ja kaappasi karhunsyleilyynsä alimman kerroksen ja kanniskeli sen pellolle kauas pesän varsinaisesta sijainnista. Näin se sai karistettua kannoiltaan ison osan mehiläisistä. Kennot se keräsi kainaloonsa ja piiloutui metsän suojiin herkuttelemaan. Kennojen tyhjät kehälistat löytyivät 50 metrin säteelle ripoteltuina.

Tiesimme, että näitä karhun käyntejä olisi odotettavissa lisää ja toisen käynnin jälkeen veimme tarhoille transistoriradioita soittamaan yöklassista, pattereilla toimivia hautakynttilöitä ja kaiken varalta vielä merkkasimme eläinten tapaan reviirimme käymällä ulkopissalla tarhojen lähistöllä. Näin selvisimme ainoastaan neljän pesän ryöstöllä odotellessamme karhuaitatarpeiden saapumista.

Mehiläispesälle karhun vierailu on kohtalokas

Keväiset karhujen käynnit yleensä heikentävät pesää niin, että sen kesän sato on niiden osalta menetetty, vaikka yhteiskunta selviäisikin osin hengissä. Tätä ennakoiden onkin nyt aika käydä kaivamassa aitanauhat lumen sisästä ja virittää akut ja aurinkopaneelit virranlähteeksi tarhojen karhuaitoihin. Vaikka on sillä karhulla konstit mennä aidattuunkin mehiläistarhaan. Koska maa on vielä jäässä, ei ole pelkoa, että karhu kaivautuisi sähköaidan alitse. Kaivajakarhut saavat yllättävän nopeasti vahvoilla kynsillään riittävän suuren kuopan aidan alle, josta konttaavat sisälle tarhaan. Helpompi tapa on kantaa isoja puunrankoja aidan päälle, jolloin sähkövirran saa ohjattua maahan. Jopa 30 metrin päässä pesiltä olevasta propsipinosta karhu on löytänyt käyttökelpoista materiaalia tähän tarkoitukseen. Mistä moiset sähköopin perusteet se onkaan onnistunut itselleen hankkimaan? Karhu on myös taitava hyppäämään aidan yli, jos aita ei ole riittävän korkea. Ja on olemassa myös tosiurheita karhuja, jotka menevät kuin juna aidan läpi sähköiskuista huolimatta. Ja jos oikein hunajaa tekee mieli, niin ihan rapun pielestäkin hunajat käydään hakemassa räksyttävästä koirasta ja emännästä huolimatta.

Karhut kuuluvat koko Suomen luontoon

Ennen karhut kiertelivät itärajalla ja pohjoisessa, nyt pesiä on suojattava koko maassa. Ikävintä on, jos karhu alkaa omimaan mehiläistarhaa, eikä vuorostaan päästä tarhaajaa pesilleen. Onneksi suomalaiset karhut ovat vielä niin arkoja ja väistävät ihmistä, että näin ei ole käynyt. Pesillä yllätetyt karhut saattavat kyllä jäädä lähistölle odottelemaan vuoroaan, kunnes tarhaaja on saanut hommansa hoidettua ja palanneet sitten uudelleen pesille. Mekin olemme kerran aikaisin keväällä, kun mittari näytti vielä neljää pakkasastetta, käyneet karhun katseen alla nostelemassa eläviä mehiläisryppäitä takaisin pesään. Siinä lämpötilassa mehiläiset kohmettuvat nopeasti, joten tiesimme yllättäneemme sen itse teosta, vaikka karhua emme päässeet näkemäänkään. Valppaus lisääntyi moninkertaisesti varmasti puolin ja toisin, kun pälyilimme metsänreunaa ja toinen puolestaan tillitti pienillä karhunsilmillään pusikoista meitä. Kumpaakohan mahtoi harmittaa enemmän?

Joskus meiltä kysellään, että pelottaako. Puolisollani on kyselijöille vastaus valmiina: " Kun joutuu naimisiin metsäpirtin tytön kanssa, lakkaavat metsän pedotkin pelottamasta."




  
 
Mehiläiset meitä liikuttavat.

Mehiläisethän ne meitä liikuttavat, vaikka itse otukset vielä talvipallossaan onnellisina hyrisevätkin.

Mehiläiset tuovat yhä vauhtia eläkepäiviimme, tai melkeinpä voisi sanoa, että vauhdittavat niitä entisestään. Kaikki se aika ja ajatukset, jotka töissä ollessa kuluivat ja kuuluivat yliopistomaailmalle, on nyt valjastettu täysillä mehiläispesän antimien tutkiskeluun, oivalluksiin ja tuotekehittelyyn. Tuntuu, että olen löytänyt oman flowni ja pohjattoman innoituksen lähteeni. Ja mikä parasta, tämän kaiken saan jakaa läheisteni kanssa yhdessä suunnitellen, valmistaen ja koko ajan uutta oppien.

Jäätyäni eläkkeelle ajattelin, että nyt olen vapaa kaikesta uusien sovellusten ja verkko-oppimisalustojen opiskelusta ja käytöstä. Tietotekniikka kun ei ole koskaan ollut se vahvin osaamisalueeni ja mehiläishoitoonkaan en ole halunnut ottaa käyttöön minkäänlaista appia. Unelma eläkeajasta suuntautui enemmänkin takaisin lapsuuden paimentyttöpäiviin, vapauteen mietiskellä kaikessa rauhassa ihan omiaan Moku-koiran hoidellessa paimentamisen. Mutta mehiläiset päättivät toisin. Nyt opiskelen verkkomarkkinointia, bloggaamista, hakukoneiden käyttöä ja ties mitä, koska mehiläisemme niin vaativat.

Parhaillaan olemme mukana jo kolmansilla verkkomessuillamme; ”Kässämessut netissä”. Miten mehiläiset ja käsityöt sitten liittyvät toisiinsa? No, sieltä ne meidän kaikki käsin tehdyt tuotteemme tulevat, mehiläispesästä, mehiläisten valmistamista raaka-aineista, joista tällä hetkellä tuotteistamisessa on tärkein mehiläisvaha. Vahan mehiläiset valmistavat omassa kropassaan oman kotinsa rakennusaineeksi. Vaharauhasten toimiessa mehiläinen saa aikaiseksi ohuita vahaliuskoja, jotka se mutustelee suussaan muovattavaksi taikinaksi. Tästä taikinasta se rakentaa ympärilleen kennoja, joista syntyy kokonaisia kennostoja pienten mehiläistoukkien makuukamareiksi ja hunaja-aitoiksi. Raaka-aineena vahan valmistamiseen mehiläiset käyttävät hunajaa. Olisipa meilläkin omassa kehossa sellainen sementtimylly, mistä syntyisi omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja…

Mutta nyt takaisin kässämessuille. Siellä me esittelemme mehiläisten ja meidän valmistamia mehiläisvahakääreitä ja -pussukoita, kestokelmuja elintarvikkeiden säilytysmateriaaliksi. Samat tuotteet sopivat myös kosmetiikan suojakääreiksi. Tätä voidaan pitää aidon vahakankaan uutena tulemisena. Huippujuttu mehiläisiltä.

Mehiläisvahakangas taipuu moneksi. Niistä tehdään hunajaisella mehiläisvoiteella hoitavia jalkarättejä, jotka vaan paranevat käytössä. Mehiläisvahakankaiset polvisuojukset ovat kiitos mehiläisiltä kaikille viherpeukaloille, jotka polvistuvat kasvien kylvö- ja hoitotöihin. Talvella lasketeltiin vaaran rinteillä vahatuilla lastenhuoneen vanhoilla verhoilla. Hengitystä helpotettiin mehiläisvahahöyryillä, jotka nousevat lämmitettävistä mehiläisvahahoitoliinasta. Isännän synttärikakkua koristi mehiläisvahaiset syntymävuoden numerokynttilät. Ja ihan meinasin unohtaa. Meillä perinteiset mehiläisvahakynttilät ihmeitä tekevän ikonin eteen sytytettyinä, luovat valoa ja iloa iltoihin etenkin pääsiäisen lähestyessä.

 

 

 



  
 
    1   2  »
Näytä »   10 20 30 40 50 



Mesila isä & poika avoin yhtiö, Rantalanpolku 5, 16350 NIINIKOSKI, Puh. 040 5112052