Mehiläishoitajan matkassa
    1   2  3  »
::   Mehiläishoitajan matkassa : tiedotuksia 21 Näytä »    10 20 30 40 50 
11.02.2023 - Talven taikaa ja tulevaa aikaa

Talven taikaa ja tulevaa aikaa

Syyskesä ja syksy on ainakin meillä ollut sitä kiireisintä aikaa sadonkorjuineen ja hunajan pakkaamisineen. Tähän tulokseen päätyi myös Työtehoseuran tekemä tutkimus mehiläisalalla käytetyistä työtunneista jo useita vuosia sitten. Sadonkorjuun intensiivisyys sitoo tarhaajan ajan ja ajatukset. Lisäksi työn fyysiset rasitukset pitävät huolen siitä, ettei jää aikaa eikä voimia unelmille. Tosin tästä urakasta selviytyminen on aina palkitsevaa, mutta myös jonkinlainen reppauspalkinto on paikallaan. Itse teimme useana syksynä loma- ja opintomatkoja Eurooppaan Suomen Mehiläishoitajain Liiton järjestämillä retkillä. Nämä retket olivat ajoitettu niin, että jos reippaasti hoiteli sadonkorjuun ja linkouksen, saattoi matkaan lähtiessä jättää taakseen lingotut hunajat ja ruokitut mehiläispesät.

Vasta talven taittuessa alkaa ajatus tulevasta mehiläiskesästä sarastella. Mehiläiset ilmestyvät uniin, auringon pilkahdukset lähettävät heikon signaalin mehiläistarhoilta, että täällä sitä vielä hyristään, mutta miten mennään ensi kesä?

Ajatuksia täynnä pieni pää

Ajatus uudenlaisesta tuotantotavasta lähti kytemään mehiläisvahan arvon nousun ja saatavuusongelmien johdosta. Miten mehiläisten vahantuotantoa olisi mahdollista lisätä? Vai olisiko? Miten paljon se vähentäisi hunajantuotantoa? Entä kaksi rinnakkaista hoitotekniikkaa samassa tarhauksessa, jossa toisella tuotettaisiin hunajaa ja toisella vahaa?

Oli pakko kilauttaa kaverille. Kysyin oppi-isältäni Ruottisen Laurilta, olisiko hänellä tiedossa jotakin valmista, jo käytössä olevaa ratkaisumallia maailmalta. Ja sieltähän se vastaus löytyi ja ihan länsinaapurista Ruotsista. Kiitos Laurille ties kuinka monennen kerran asiantuntija-avustasi. Ei tarvitse enää haikailla, vaan voi lähteä tekemään suunnitelmia ensi kesää varten. Ja mikä parasta, kun saa langan päästä kiinni, voi keriä samalle kerälle useammankin unelman toteutuksen saman aikaisesti. Pitkienkin pohdintojen ja kokeilujen tulokset loksahtavat paikaleen ja tuleva mehiläishoitokonseptimme alkaa olla toteutusta vaille valmis.

Mikä muuttuu ja mikä jää

Tulevaisuus näyttää lopputuloksen, mutta osa mehiläistarhoistamme siirtyy hunajan tuotannosta vahan tuotantoon. Näiden pesien hunajaosastojen kehiin ei laiteta enää koko kehän kattavia vahapohjukkeita, vaan kapeat vahasuikaleet ylälistoihin, kuten kennohunajaakin tuotettaessa. Mehiläiset rakentavat siis kehät lähes kokonaan itse, käyttäen raaka-aineena vahan valmistukseen keräämäänsä mettä.

Rakentamiseen kuluva mesi on täten kaikki pois hunajan valmistuksesta. Katsotaan, kuinka pitkälle kesää rakennusintoa riittää. Rakentaminenhan on täysin riippuvainen pesään tulevan meden ja tietysti myös mehiläisten määrästä. Keväällä sekä mehiläisten että meden määrästä voi olla pulaa. Pääsadon aikaan menetelmä toimii varsin hyvin, jos mehiläiset eivät parveile. Loppukesällä kyllä mehiläisiä riittää, mutta kukkivat kasvit alkavat huveta. Siksi tarhapaikkojen valinnalla pyritään minimoimaan nämä riskit. Parveilun estämiseksi teemme samat rituaalit kuin kaupunkipesillä ja otamme emon jaokkeelle ennen parveiluaikaa. Mehiläiset ehtivät kasvattamaan hyvin uudet emot, jotka saavat vapaasti pariutua häälennoillaan.

Apiterapiahuoneet

Pesistä jaokkeisiin ottamamme emot päätyvät jaokelaatikoissa apiterapiahuoneidemme hoitajiksi. Yhteen mehiläishuoneeseen mahtuu kuusi kaksikerroksista jaokelaatikkoa. Synttärilahjaksi saamallani mehiläishuoneella ei enää pärjätä, vaan niitä pitää tehdä lisää ja näin voidaan tarjota myös vierailijoille mehiläiselämyksinä kuunnella mehiläismusiikkia ja hengittää pesän tuoksuja. Mehiläisilman käytöstä voitte lukea enemmän viime vuoden apiterapiablogistani ”Olet ilma, jota hengitän”.

 

Mehiläisvahaa ja valutettua hunajaa

Näiden pesien hunajia ei lingota vaan valutetaan puristamalla kennoista suoraan myyntipakkauksiin. Näin saadaan myös valikoimiimme uusi tuote kennohunajan ja lingotun hunajan välimailta. Vähemmän prosessoitua hunajaa. Mikä lieneekään sille hyväksyttävä nimike?

Kaikki näistä hunajaosastoista tuleva mehiläisvaha puhdistetaan ja otetaan talteen. Käyttökohteita sille kyllä löytyy, sillä mehiläisvahasta on moneksi kuten mehiläistarhaajan talviunelmistakin.



 
 
10.02.2023 - Uudet tuulet

Tulevaisuusvalmennuksen satoa

Olen mukana Pro Agrian järjestämässä tulevaisuusvalmennuksessa ja ensimmäisenä kotitehtävänä oli kirjata yrityksemme arvot ja tehdä yritykselle unelmakartta. 
Nyt ei syntynyt mitään hienoa grafiikkaa eikä kuvaesitystä, vaan suoraan sydämestä, muutamalla lauseella se, mikä meidät saa nyt ja myös vastaisuudessa hoitamaan mehiläisiä.


Yrityksemme arvot:

Tunnistamme ja tunnustamme mehiläisten arvon maapallon monipuolisen ravinnon takaajina koko ravintoketjussa sekä kunnioitus mehiläisten yksinoikeudella tuottamaa hunajaa kohtaan.

Unelmakartta:

Free bee tarhaustekniikka käyttöön - mehiläisvahan omavaraisuus, kennohunajan tuotanto, valutetun hunajan tuotanto


Apiterapiahuoneiden lisääminen - apiterapiavieraat, apiterapiakutsut


Stipendipesätoiminnan laajentaminen valtakunnalliseksi - mehiläisyhteiskuntien ja -hoitajien lisääntyminen





 
 
12.04.2022 - Kevään 2022 pohdintaa

Kevään 2022 kynnyksellä

Aurinkoiset päivät ovat toistaiseksi ohi. Mehiläiset pääsivät onneksi pyrähtämään puhdistuslennoillaan muutamana lämpimämpänä aurinkopäivänä kinosten keskeltä. Lepän siitepölypalleroitakin ehdittiin pesälle kantaa ja emo aloitti varovaisen munintansa. Nyt odotellaan pesällä uutta starttia ja auringon säteitä, jotta uusi mehiläisvuosi voisi todella alkaa.

Karhuaidoilla

Mehiläishoitaja varautuu karhujen talviunien päättymiseen kaivamalla sähköaitanauhat lumesta esiin ja virittelemällä aurinkopaneeleita virranlähteiksi. Heräävät karhut ovat nälkäisiä ja vainuavat nämä elämää kuhisevat proteiini- ja hiilihydraattipakkaukset kymmenen kilometrin päästä.

Suojaamattomat pesät avataan ja kennot levitetään hangille odottamaan häirinnästä suivaantuneiden mehiläisten kohmettumista, mitkä sen jälkeen ovatkin ihan turvallisesti naposteltavaa pulleine mehiläistoukkineen ja hunajanrippeineen. Mikäpä on karhun jatkaa toivioretkiään seuraaville tarhoille masu täynnä makeaa.

Mehiläistarhojen aitaamainen on välttämätöntä jo ihan täällä etelässäkin. Edes asutuksenläheisyys ei karhua estä vierailemasta pesillä. Lähimmät karhutuhot on meillä koettu vajaan sadan metrin päässä asuinrakennuksesta. Siis yllättävän lähelle karhu uskaltautui aamuyön tunteina herkuttelemaan. Nyt aitaamisen jälkeen tuhoilta on vältytty, mutta karhun käynneistä aidan ympärillä löytyy kyllä merkkejä sekä syvien kuoppien kaivamisena että aitanauhojen kynsimisinä.

En osaa pelätä karhujen ilmestymistä metsiimme, en tarhoilla ollessani enkä marjametsällä sen jättämistä jäljistä huolimatta. Tietysti vaarana on, että karhu alkaa omimaan mehiläistarhojamme ja päättää ajaa meidät sieltä pois tai antaa viimeisen opetuksen. Toistaiseksi olen tuntenut enemmänkin ylpeyttä siitä, että meillä on nyt ihan oikea karhumetsä.

Kevätsiivousta ja ruokavarojen tarkistusta

Ihan kohta päästään nostelemaan pesiä ja puhdistamaan pohjia talvella kuolleista mehiläisistä ja muusta pohjaroskasta. Samalla selviää mehiläisten määrä ja ruokavarastojen riittävyys. Syksyllä lenneltiin pitkään ja emokin jatkoi munintaansa myöhäiseen syksyyn, joten talvivarastoja kulutettiin enemmän kuin talvipallossa hyrisemällä pakkaskelillä tehtäisiin. Nyt vähän jo mietityttää ruuan riittäminen pajun kukintaan asti, joten lisäruokaa kannattaa pakata mukaan pohjien puhdistuskierrokselle. Samalla reissulla ja samoilla nostelemisilla sen sokeritaikinakakun sujauttaa pesään helposti.

Yritämme auttaa mehiläisiä lämpötalouden ylläpidossa aina keväisin laittamalla talven jäljiltä avoimina olevien pohjaverkkojen päälle sanomalehteä lämmikkeeksi. Silloin isompi osa mehiläisistä voi irrottautua lämmitystehtävistä siitepölyn, veden ja meden hakuun, mikä on pesän kevätkehitykselle yhtä tärkeää kuin pienten toukkien lämpimänä pitäminenkin. Nämä ovat niitä tärkeimpiä kevään hoitotoimia, joilla voimme vähän mehiläisten oloa helpottaa siinä kriittisessä vaiheessa, kun talvimehiläiset alkavat vähenemään ja uusia ei vielä synny samaan tahtiin.

Pölyttäjäpulasta varmuusvarastoihin

Jos tähän kevääseen asti olen tuntenut mehiläishoitajana tekeväni tärkeää työtä lisäämällä hupenevien pölyttäjähyönteisten määrää, niin nyt tarhaus on saamassa aivan uuden ja mielestäni todella tärkeän roolin kotimaisessa elintarviketuotannossa ja varmuusvarastojen lisäämisessä. Paitsi se, että hyvin suoritettu pölytys takaa mm. parempia öljykasvi-, tattari- ja härkäpapusatoja, marja- ja hedelmäsadoista puhumattakaan, myös hunajan merkitys energialähteenä on nousemassa taas arvoonsa. Ja mikä parempi varmuusvarasto elintarvikepulaan voikaan olla, kuin lukuisat tuottavat mehiläispesät ympäri maata. Siksi jokaisen kynnelle kykenevän mehiläishoitajan velvollisuus on jakaa uskoa, innostusta ja ennen kaikkea osaamistaan aloitteleville tarhaajille. Nyt pitäisi unohtaa kaikki kyräily ja kateus, joka myös valitettavasti ja varsinkin hyvän satokesän jälkeen mehiläishoitajilla nostaa päätään, kun pelätään uusien tarhaajien lisäävän alueellista kilpailua ja laskevan hunajan hintaa.

Suomi ei ole omavarainen hunajantuottaja, mutta se voisi hyvinkin olla, jos tahtoa riittää. Mehiläistiheys on niin harvaa Keski-Eurooppaan verrattuna, että määrän voisi hyvin tuplata ilman sen suurempaa ylhäältä tulevaa ohjausta tarhapaikkavalintoihin. Mutta tälle alalle tarvittaisiin nyt niitä lähetyssaarnaajia ja opetuslapsia sekä mentoreita, jotka kulkisivat rinnalla alkumatkalla tarhaajuuteen.

Sokeristahan se pula ensimmäisenä tulee

Tässä vaiheessa mehiläishoitajat nostavat jo varoittavan etusormensa ja sanovat ”soo, soo”, hunajantuotanto perustuu vaihdannaistalouteen, hunaja vaihdetaan syksyllä ruokintasokeriin, ja kun siitä sokerista sitten tulee pula, kuten Venäjällä on jo nähtävissä, niin millä me sitten teemme vaihtokauppaa mehiläistemme kanssa? Onneksi voin ihan omasta kokemuksestani sanoa, että ilman sokeriakin mehiläiset voi talveuttaa. Olemme vieneet talven yli onnistuneesti 70 pesää mehiläisten itse keräämällä talvivarastolla ja sitä on jäänyt ihan riittämiin myös meidän varastoihin.

Mehiläiset keräävät normaalikesänä hunajaa reilusti yli oman tarpeen, joten siitä riittää herkkua vielä meidänkin laareihimme. Jos hoitajien määrää ja pesiä lisätään, tämä pesäkohtainen hunajan saanto kompensoituu ihan itsestään. Hunajalla talveuttaminen vaatii huolellisuutta ja huolehtimista siitä, että talviruuaksi jätetty hunaja ei pesässä kiteydy (rypsi/rapsi) ja sen tuhkapitoisuus (kivennäis- ja hivenaineet) ei ole korkea, kuten kanerva- ja mesikastehunajalla. Tästäkin siis selvitään jakamalla tietoa oikeanlaisesta talveuttamishunajasta tarhaajille.

Lähde mukaan talkoisiin

Ihan käytännön toteutukseen minulla olisi ehdotus kaikille meille mehiläistarhaajille, että ottaisimme tänä kesänä matkaamme yhden uuden tarhaajan ja lahjoittaisimme hänelle kesällä ihan oman jaokkeen mehiläispesästämme sillä ehdolla, että hän tekisi samoin seuraavana kesänä, jos nämä mehiläiset talvehtisivat onnistuneesti ja kehittyisivät keväällä vahvaksi, tuottavaksi pesäksi. Näin lisäisimme helposti hunajan tuotantoa ja omavaraisuutta. Samalla loisimme niitä kaivattuja varmuusvarastoja koteihin. Annetaan hyvän kiertää!

Ps. Alkusysäyslaajemmalle talkooideallie, löytyy www.kaupunkitarhaus.fi sivustolta, otsikolla Merjiksen mehiläisstipendi, joka sai alkunsa viimeisenä varsinaisena opetuskeväänäni ennen eläkkeelle lähtöä.



 
 
11.02.2022 - Apiterapiaa / 5


Mehiläispesän ilma

Lupasin kertoa apiterapiasarjassani vielä yhdestä, ehkä vähiten Suomessa tunnetusta apiterapian muodosta, nimittäin mehiläispesän ilman, äänen ja värähtelyjen aistimisesta. Mehiläistarhaajalle pesän äänet ja tuoksut ovat tuttuja nautintoja, joita tarkkailemalla hoitaja pystyy lukemaan pesää kuin avointa kirjaa. Kun pesä on terve, emo munii ja pesässä rauhallista, pesän avatessa tuoksuu hunaja ja propolis. Pesästä kuuluu mehiläisten työn äänet tasaisena hyrinänä.

Pesän häiriintyessä ääni muuttuu kuuluvammaksi ja agressiivisemmaksi. Hälyytysferomonien kirpeä tuoksu leijailee ilmassa ja mehiläiset alkavat uhkailla, jotkut jopa pistellä. Pesän leppoinen tunnelma muuttuukin lyhyessä ajassa hyökkääväksi ja pelottavaksi

Pauligin huvilan tankkauspiste

Ihminen voi käyttää hyväkseen mehiläispesän ilmaa hengittämällä sitä pesään asennetun putken kautta hengitysmaskia apuna käyttäen. Tällainen viritys meillä oli Pauligin huvilan pesillä, Mechelininkatu 36, Helsingissä. Pesälaatikossa oli verkolla suljettu reikä, johon putki asennettiin. Putken toisessa päässä oleva uniapnean hoitoon tarkoitettu hengitysmaski asetettiin nenän eteen ja mehiläisten pesäilmaa voitiin hengitellä pesän vieressä ilman, että mehiläiset siitä häiriintyivät. Pesän pääsi myös kurkistamaan turvallisesti pesäosaston seinässä olevan avattavan luukun kautta, jonka aukkoon oli asennettu läpinäkyvä fleksi. Tätä elämystä emme ole pystyneet tarjoamaan enää ensimmäisen koronatalven jälkeen ja luulen, että tällaisessa muodossa tuskin enää koskaan.

Terapeuttiset vaiktukset

Mikä vaikutus mehiläisilman hengittämisellä, pesän äänillä ja värähtelyillä on ihmiselle. Unkarilainen Dr Janos Körmendy- Racz, jonka apiterapiaoppeja olen aiemminkin siteerannut, kertoi sen vähentävän stressiä, sydän -ja verisuoniongelmia sekä laskevan verenpainetta. Se saa parasympaattisen hermoston toimimaan aktiivisemmin, jolloin sydämen syke hidastuu ja hengitystiheys pienenee, kuten ihmisen nukkuessa. Mehiläispesän ilma helpottaa myös astmaoireita.

Mehiläiskemiaa ja fysiikkaa

Mehiläisten lentäessä niistä lähtee ioneja, mehiläismusiikkia ja väreilyä. Tätä musiikkia on saatu kuulla Aaltoyliopiston opiskelijoiden toimesta Otaniemessä, missä mikrofoneja oli asennettu mehiläispesiin ja musiikki ohjattiin kaiuttimien kautta kaikkien kuultaville puistoon. Hauska kokemus oli sekin.

Kimalaistutkimuksissa on osoitettu, että kimalaisilla on positiivinen varaus ja kukilla negatiivinen. Näin kukat vetävät kimalasia puoleensa. Vierailtuaan kukassa se poistaa joksikin aikaa kukan sähkövarauksen, jolloin sinne ei turhaan muut kimalaiset enää poikkea. Sama ilmiö pätee tiettävästi myös mehiläisten kukkakäynteihin. Miten mehiläisten positiiviset sähkövaraukset vaikuttavat ihmiseen? Sama sähkömagneettinen voima, joka ohjaa mehiläisiä kukkiin, pitää atomien protonit ja elektronit yhdessä. Entä mehiläiset?

Unelma mehiläistalosta

Olen pitkään haaveillut omasta, pienestä mehiläistalosta, vain sen kokoisesta, että mahtuisin panemaan pitkäkseni avonaisten mehiläispesien päälle, joista mehiläisten lento talon sisälle on estetty verkolla. Kaksi mehiläisyhteiskuntaa olisi sijoitettuna petini alle vaakatasossa kasvaviin osastoihin. Mehiläistalossani olisi saranoilla avautuva ja sulkeutuva kattorakennelma, jonka alle voisin sitten mönkiä, satoi tai paistoi. Siellä voisin hengittää pesistä nousevaa hunajan ja propoliksen huuruista lämpöä, kuunnella mehiläismusiikkia ja tuntea värähtelyt ilmassa. Siellä voisin nukkua kesäöinä mehiläisten kanssa.

Tämän mehiläistalon rakentamisen Rantalaan olen jo lähettänyt sukulaisille vinkkinä tulevan kesän 70-vuotispäivälahjastani. Yleensähän tässä vaiheessa kuuluisi sanoa, että enhän minä vanhus enää mitään tarvitse, kun lahjatoiveita kysellään. Minulta ei kukaan ehtinyt edes sitä kysyä, kun ilmoitin toiveeni ja lähetin rakennuspiirustukset ja -ohjeet.

 

Uusia avauksia

Unelma mehiläistaloista on toteutumassa ensi kesänä vähän isommassakin mittakaavassa yhteistyökumppanimme toimesta. On hienoa päästä opiskelemaan mehiläisten hoitamista ihan uudella tavalla ja opettaa sitä samalla myös muille. Mutta parasta on se, että tähän luontoelämykseen pääsevät tällöin tutustumaan ja siitä nauttimaan myös moni muu ihminen.

Ehkä jo ensi kesänä lähihunajan lisäksi meillä myydään myös ihmisläheistä, apiterapiahuoneiden hunjaa. Sen aromeja ja kypsymistä on rakkaudella seurattu ja sen läheisyydestä nautittu aistit avoinna ja rentoutuneina.

 



 
 
07.02.2022 - Kummajaisia mehiläispesillä

Mehiläisten hyvä paimen

Mehiläishoitajat ovat mehiläisten lailla pieni, kummallinen eliöyhteisö. Suurin osa heistä on maattomia paimentolaisia, jotka etsivät kotieläimilleen laitumia, siirtelevät niiden pesiä öisin tavoitteena viedä ne runsaimmille mesilaitumille ja suotuisimmille pesäpaikoille. He lahjovat maanomistajia hunajalla ja taikovat pesien ympäristöön runsaita marja- ja hedelmäsatoja sekä saavat viljeltävien öljy-, vilja- ja maustekasvien, kuten rypsin, tattarin, kuminan ja korianterin valmistamaan ennätyksellisiä siemensatoja. He ovat ympäristölle hyödyllisiä ja elävät jonkinlaisessa löyhässä symbioosissa kotieläintensä kanssa.

Auringon lämmittämät

Mehiläishoitajat kuuluvat rotuominaisuuksiltaan kuumuutta kestäviin lajeihin. He pukeutuvat hellepäivinäkin kokohaalareihin, pitkävartisiin maihareihin tai kumisaappaisiin ja lähes kyynärvarteen ulottuviin käsineisiinne. Kauttaaltaan hien peitossa he nostelevat ja kanniskelevat hellepäivinä kotieläintensä asumuksia ja niiden tuottamia täysinäisiä hunajalaatikoita. Keskikesällä heitä näkee kiipeilemässä puissa ja talojen katoilla. Katoilla ollessaan he näyttäisivät ovat erityisen kiinnostuneita savupiipun sisällöstä. Kokohaalareiden valkea väri erottaa heidät helposti nuohoojista, jotka tekevät leipätyötään mustissa haalareissa. Toinen erottava tekijä pukeutumisessa on heidän tapansa peittää kasvonsa verkolla, minkä tarkoituksena on suojata kotieläintensä agressioilta. Ehkä pieni yhteinen piirre heillä kuitenkin on myös nuohoojien kanssa, nimittäin mieltymys savun hajuun. He availevat pesien kattoja ja tarjoilevat tätä herkkua myös suojateilleen.

Hyväntahtoiset hyrisijät

Mehiläishoitajien ääntely pesillä muistuttaa tyytyväisen kissan kehräämistä. Siitä saattaa erotta hitti-iskelmän melodiaa tai menneiden aikojen ikivihreää mollisointuisena. Keskinäisessä viestinnässään he käyttävät sivulliselle outoja ilmaisuja, kuten parveilunesto, toukkiensiirto, pudonneiden punkkien laskenta, kaksiemoyhdyskunta (dvuhmatotsnajesadersanie), emo ylhäällä hoito, kuhnurihäätö, puhdistuslento ja paritustarha. Tästä voidaan olettaa, että heidän kiinnostuksen kohteensa ovat todellakin outoja.

Lisää kummajaisia

Joskus syyskesällä voi mehiläishoitajan yllättää kätkemässä pikkuhousunsuojia tai imettävän äidin rintalappuja mehiläispesiin. Hän asettelee niitä kehälistojen päälle ja ennen kannen sulkemista ruiskuttaa ne täyteen nestettä injektioruiskulla. Kun häneltä kysyy, mitä hän on oikein tekemässä, saa vastauksena murahduksen, noh hapotan. Yleensä siinä vaiheessa kyselijä poistuu ihmettelemään loppupäiväksi näkemäänsä pikkuhousunsuojien hapottamista.

Lähtölaskentaa punkeille

Jos mehiläishoitaja on valveutunut, hän saattaa tarjota muutamalle sadalle suojatilleen kylvetyksen tomusokerissa, jonka jälkeen mehiläiset pääsevät pesään kavereidensa nuoltaviksi. Tämän herkutteluhetken tarkoituksena on selvittää, paljonko mehiläispesään on majoittunut mehiläisiille haitallisia varroapunkkeja. Myös mehiläispesän pohjalle putoilevien punkkien inventaario suoritetaan aika ajoin laskemalla punkkivainajien määrä. Tästä vuorokautisesta kuolleisuudesta mehiläishoitaja laskee näppärästi kokonaispunkkimäärän käyttäen heille tuttua laskentakaavaa. Mehiläishoitajat osoittavat täten myös matemaattista lahjakkuutta.

Vähät se kirpasee

Mehiläishoitajien kipukynnys on todella korkea. Pistoja saattaa tulla joskus useampikin päivän aikana, mutta hoitokierros jatkuu siitä huolimatta taas uudelle pesälle. Onko mehiläishoitajan adrenaliinitaso korkeampi kuin muilla ihmisillä? Asiaa on tuskin tutkittu, mutta ihan käytännössä tiedän, että mehiläishoitajan saa helposti riemastumaan, ( sana tarkoittaa täällä Hämeessä muuta kuin riemuitsemista) jos hänen hoitokäytänteitään kyseenalaistetaan tai ei arvosteta riittävästi. Ikääntyessään tämä ominaisuus vain lisääntyy ja näin simppelisti todistettuna se johtuu mehiläishoitajan luontaisesti korkeasta adrenaliinimäärästä. Toisaalta taas monet mehiläishoitajat vanhetessaan tulevat allergisiksi mehiläisten pistoille ja tämä taas helposti kumoaa edellisen väittämän, koska allergiakohtauksen sattuessa heihin täytyy pumpataan lisää adrenaliinia. Allergisoitumisesta huolimatta mehiläishoitoa saatetaan jatkaa. Onko mehiläishoito itsessään jollekin niin koukuttavaa, että sitä pitää tehdä henkensä uhallakin. Näin ajatellen sitä voisi verrata jopa huumeriippuvuuteen, jonka katkaisuhoito käy kipeästi. Mehiläisistä on vaikeaa luopua. Talviruokasokerit on ehdottomasti vielä ostettava, mehiläiset ruokittava talveksi, jos vaikka keväällä olisi vetreämmässä kunnossa.

Vanhana mehiläishoitajana en voi muuta kuin toivoa, että perikunta löytää kaikki pitkin tantereita ripottelemani pesät ja jatkaa niiden hoitamista tai luovuttaa ne hyvään kotiin, paimentolaiselle, jolla on riittävästi adrenaliinia veressä.




 
 
09.01.2022 - Apiterapia osa 4/Kuningatarmaito

Kuninkaallinen mehiläispesän tuote

Emomaito, kuningatarhyytelö, kuningatargeeli, gele royale, ihan miten haluatte.

Luin vuosikymmeniä sitten Pentti Saarikosken suomentaman novellin, jossa kerrottiin ennen aikojaan syntyneestä, hiipuvasta vauvasta, jolla ei ollut voimia imeä eikä lopuksi enää edes niellä äitinsä maitoa. Äiti ja lapsi oli tullut kotiin sairaalasta, koska lääkäreillä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia lapsen pelastamiseksi. Tilanne oli tietysti vanhemmille lohduton ja äiti olikin jo suosiolla luopumassa pienokaisestaan eikä enää yrittänytkään unten mailla olevaa vauvaansa ruokkia.

Perheen isä tarhasi mehiläisiä ja viimeisenä oljenkortenaan hän halusi kokeilla mehiläiskuningattarelle syötettävää kuningatargeeliä, sillä kuningatargeelin avulla mehiläiset tekivät ihmeitä. Nehän pystyivät sillä kasvattamaan kuningattarestaan vahvemman, pitkäikäisemmän ja kooltaan suuremman kuin muista naaraspuolisista mehiläistoukista ja kaiken lisäksi vieläpä viisi päivää nopeammassa ajassa.

Toivorikkaana isä lähti yöllä muiden nukkuessa mehiläistarhalleen ja löysi pesästä mehiläisten uutta emoa varten rakentamia kennoja, joiden sisällä oli emotoukan lisäksi myös sille tarkoitetut ruokavarastot. Isä irrotti emokennon varovasti ja vei sen sisälle. Hän halkaisi kuningatartoukan kehdon ja puristi sen sisältämää geeliä nukkuvan vauvan suuhun. Ja ihme tapahtui, vauva vahvistui ja alkoi imemään äidin rintaa.

Tarina ei nyt kyllä päättynyt ihan näin onnellisesti, sillä vauvasta kasvoi jättiläinen. Ja jättiläisvauvat ovat aika hankalia, mutta minut uskoani emomaidon kaikkivoipaisuuteen se kyllä vahvisti entisestää. Ei ne novellien tarinatkaan ihan tyhjästä synny.

Emomaidon resepti on vielä osin salainen

Emomaito, kuningatargeeli, miten sitä nyt kutsutaankin, on työläismehiläisten ruokamehurauhasissaan valmistama, runsaasti aminohappoja sisältävä valmiste, jonka ansiosta hedelmöitetystä munasta kasvaneesta toukasta saadaan aikaiseksi kuningatar. Mehiläisillä pelkästään tämän ruuan käyttö nuorilla toukilla määrää tuleeko toukasta pitkäikäinen emo tai lisääntymiskyvytön lyhytikäinen työläinen.

Kuningatar poikkeaa yhteiskunnan muista naaraspuolisista mehiläisistä paitsi kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta myös sillä, että se pystyy paitsi tuottamaan munasoluja, myös hedelmöittämään ne tarpeen mukaan siittiösäiliöstään, jonne häälennon saanti on varastoituna.

Emomaidon sisältämät aineosat pystytään suuremmaksi osaksi tunnistamaan. Siinä on suurin osa vettä 66% ja lisäksi:

Valkuaisaineita 12 %

Rasvaa 6 %

Sokeria 12 %

Mineraaleja 0,8 %

Tunnistamattomia aineita 3 %

Rasvahappoja

Vitamiineja B ja C

Pantoteenihappoa (B5-vitamiini)

Ergosterolia (kolesterolin pelkistymistuote, D2-vitamiinin esiaste)

Gonadotrooppinen hormoni (sukupuolirauhasten toimintaa stimuloiva ja säätelevä hormoni)

ja se on antibioottinen

 

Kauneuden ja terveyden lähde

Varmasti tunnetuin käyttötarkoitus ihmisillä perustuu sen soluja nuorentavaan vaikutukseen. Siksi se on yksi kosmetiikan tunnetuimmista ja kalleimmista raaka-aineita nimellä gelee royale. Sitä on pidetty kautta aikojen nuoruuden ja kauneuden lähteenä.

Emomaito auttaa myös ylläpitämään terveyttä ja vahvistaa elimistöä sairastelun jälkeen. Se suojaa infektioita vastaan ja lisää vastustuskykyä. Se lisää seksuaalista halukkuutta ja ehkäisee masennusta. Sitä käytetään lapsettomuushoidoissa, mutta myös yllättävän monien sairauksien hoidossa. Kuten muissakin mehiläispesän apiterapeuttisissa tuotteissa, myös emomaidon eri ainesosat ovat hyvässä balanssissa keskenään. Ne ovat luontoapteekkarin vuosituhansien saatossa kehittämiä ja testaamia, eväitä, joilla mehiläiset ovat selviytyneet sukupolvesta toiseen.

 

Emomaito talteen

Mehiläishoitajat ehkäisevät mehiläisten parveilua poistamalla kesällä pesiin ilmestyviä emokennoja. Niiden talteen ottamisesta on hyvä aloittaa emomaidon kerääminen. Otetaan pesäkierroksille mukaan lasipurkki, jonne emokennot kerätään, eikä viskata olan yli pusikkoon, kuten yleensä on tapana. Kennot voi pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Jos halutaan kasvattaa tarkoituksellisesti emokennoja, on kasvatuspesäksi valittava vahva mehiläiskunta, mieluummin vielä perimältään parveiluherkkä. Keinotekoisiin emokasvatuskennoihin siirretään pienet toukat, joita mehiläiset alkavat hoitaa mahdollisina uusina emoina. Kasvatuspesiä on ruokittava sokerilla ja siitepölyllä. Kun emokennot ovat peittämistä vaille valmiita, lyhennetään kennoa, jotta niissä kasvava toukka ja emomaito voidaan imeä tai kaapia talteen. Yhteen kiloon emomaitoa tarvitaan 3500 emokennon kasvatus. Yhdessä pesässä toukansiirtoja voi tehdä n. 30-40 emokennoon vuorokaudessa. 

Kerääminen vaatii jatkuvaa valppautta ja pesien silmälläpitoa. Toukansiirrot on tehtävä huolella ja pesä pidettävä tuotantokykyisenä. Hunajantuotantopesissä ei emomaidontuotantoa pysty täysipainoisesti harjoittamaan, vaan sille on varattava ihan omat pesänsä. Tästä syystä emomaidon kerääminen näin nuoressa mehiläismaassa kuin Suomi, onkin vielä hyvin, hyvin harvinaista. Mutta kysyntä luo tarvetta tuottaa. Ja tunnettavuus lisää kysyntää. Joten eiköhän meidän mehiläishoitajien olisi jo aika tehdä sen eteen jotakin, jotta saataisiin kotimainen emomaito markkinoille ja rummut pärisemään uskomattoman upean apiterapeuttisen aarteen puolesta.

 



 
 
19.12.2021 - Apiterapia osa 3/ mehiläisvaha

Mehiläisvaha taipuu moneksi

Lämpimän keltaisin liekein palavat mehiläisvahakynttilät ovat lupaus oikeasta joulusta. Niiden hunajainen tuoksu luo häivähdyksen kesän mehiläishoitomuistoihin, siihen lämpimään, huumaavaan henkäykseen, joka vasta-avatusta mehiläispesästä nousee.

Mehiläisvahakynttilä ei palaessaan tuota pienhiukkasia. Se palaa kuumalla ja puhtaalla liekillä puhdistaen huoneilmaa. Sillä on myös apiterapeuttisia vaikutuksia, samoin kuin mehiläispesän ilman hengittämisellä.

Kynttilöillä maksettiin verot ja opetettiin lapsille käytöstapoja

Hämeen neljänneskuntakuntaveroon kuului 1540-luvulla leiviskä talia eli vaihtoehtoisesti 200 kynttilää. Tästä sekä kynttilöiden käytöstä ja valannasta, Isien työt -kirjassaan Kustaa Vilkuna kertoo seuraavaa: ”Vahakynttilät muovattiin käsin pellavaisen sydämen ympärille. Vain varakkaat kykenivät niitä hankkimaan, koska mehiläisvaha oli kallista tuontitavaraa Virosta ja Venäjältä. Kynttilöiden arvoa lisäsi vielä se, että ne katolisena aikana vihittiin kirkossa koko vuoden tarpeisiin, mistä meillä on edelleen muistona kynttilänpäivä toinen helmikuuta. Alkuaan tuo päivä oli yksinomaan Neitsyt Maarian puhdistautumisjuhla, ja vasta runsaat tuhat vuotta sitten kirkko liitti siihen kynttilöiden vihkimisen. Meillä tämä tapa jäi vähitellen pois käytöstä uskonpuhdistuksen myötä. Mutta vielä piispamme Eerikki Sorolainen pauhasi postillassaan 1600-luvulla tätä Paavin joukon väärää uskomusta vastaan. Kynttilän valo näet karkotti pahat voimat. Siksi sitä sitkeästi poltettiin ihmiselämän tärkeimmissä käänteissä, lapsivuoteen äärellä, häissä ja kuolleen valvojaisissa.”

Samassa kirjassa kerrotaan vielä, että kynttilöiden valaminen kastamalla oli suurperheissä tyttösten ja poikasten työtä. Siinä äidit opettivat tyttöjä sievästi niiaamaan ja poikia kumartamaan ikään kuin vierasta tervehdittäessä.

Mehiläinen on siitä harvinainen olio, että se pystyy tuottamaan itse kodin rakennusaineet.

Mehiläisvaha on hunajan jälkeen arvokkain mehiläispesän tuote. Mehiläiset valmistavat omassa kehossaan vahaa kotinsa rakennusaineeksi. Työläisten takaruumiin alla on 4 paria vaharauhasia, joista erittyy alkujaan lähes valkoisia soikion muotoisia vahasuomuja, kooltaan noin 1 – 2 mm pituisia. Mehiläiset siirtävät ne jalkojensa avulla purevien suuosien muokattavaksi. Tästä taikinasta ne alkavat rakentaa ympärilleen sylinterinmuotoista rakennelmaa, joka lämpötilaa hetkellisesti nostamalla muovautuu kuusikulmioksi.

Nuorten mehiläisten vasta kehittyneet vaharauhaset ovat aktiivisimmillaan vahaneritystä varten. Myös vanhemmalla iällä nämä rauhaset saadaan toimintakuntoon tilanteen niin vaatiessa. Runsas meden tulo voi myös aktivoida vahan eritystä.

Mehiläishoitajakin pääsee jaolle

Mehiläishoitaja saa omaan käyttöönsä hunajakennoilta kuorimansa peittovahan, mikä sisältää myös propolista. Tämän vahan voi hyvin käyttää hunajavoiteisiin ja muuhun kosmetiikkaan. Lisäksi pesästä saadaan ”romuvahaa,” kun hoitaja vaihtaa toukkapaidoista täyttyneitä kennoja uusiin pohjukkeisiin, joille mehiläiset rakentavat taas uusia, puhtaita kennoja. Hoitaja voi lähettää romuvahat valimolle, missä vaha puhdistetaan ja steriloidaan. Valimo ostaa vahan tai vaihtaa sen uusiin pohjukkeisiin.

Paitsi mehiläispesään annettavia vahapohjukkeita, vahasta voi tehdä kynttilöitä, kosmetiikkaa, mehiläisvahakääreitä ja hoitoliinoja. Sitä voi käyttää puun- ja nahan käsittelyyn, kankaiden painamiseen ja öljymaalauksessa. Myös lääketeollisuus käyttää mehiläisvahaa. Mehiläisvaha on ekologinen vaihtoehto uuden vuoden tinanvalantaan. Tähän tarkoitukseen valmistamaamme OnnenApilaa löytyy Prismoista ja Sokos -marketeista sekä Ruohonjuuren kaupoista. Tämän tuotteen syntyprosessista voitte lukea tarinan kotisivuiltamme.

Mehiläisvahalla voi hoitaa ja hoivata myös omaa kroppaansa. Mehiläisvahasta valmistettu muovailumassa on mukava ja tehokas tapa hoitaa käsiä. Tällä ohjeella onnistut tekemään mitä parhaimman käsien- ja kynsienhoito muovailumassan, jolla myös aikuiset voivat leikkiä. Itse hoitelin sillä myös särkeviä niveliäni. Teräs- tai emalikattilan laitetaan 2/3 mehiläisvahaa ja 1/3 lanoliinia sulatetaan vesihauteessa ja annetaan jäähtyä 40 asteiseksi. Seoksesta muodostunut taikina laitetaan hoidettavaan kohtaan ja peitetään pellavaliinalla. Seosta voi käyttää lapsien ahavoituneiden käsien hoitoon antamalla lapselle lämmitettyä vahaseosta muovailuvahaksi, jolloin kädet hoituvat lapsen leikkiessä.

Olemme valmistaneet myyntiin mehiläisvahakankaisia lämpöhauteita, jotka voi laittaa rinnan päälle helpottamaan yskää. Kankaan päälle laitetaan lämmitetty jyväpussi ja peite, jolloin hoitava mehiläisvaha pehmenee ja sen rauhoittavaan tuoksuun on helppo hetkeksi vaikka nukahtaa.

Vanha kunnon mehiläisvahakangas

Ekokelmu eli mehiläisvahakääre ei suinkaan ole mikään uusi keksintö. Vahakangas ei ole ollut alun perin muovia, vaan kankaaseen on imeytetty vahaa. Tälle vanhalle mehiläisvahakankaalle on vain keksitty uusi käyttötarkoitus korvaamaan muovikelmuja ja muovipusseja. Kun ekokelmua valmistetaan myyntiinelintarvikekääreeksi, se pitää valmistaa elintarvikelaatuisesta mehiläisvahasta E901. Lisäksi valmis tuote vaatii elintarvikepakkausmateriaalille säädetyt laboratorioanalyysit ja valmistusprosessin elintarviketurvallisuusvalvonnan. Meillä nämä asiat on hoidettu kuntoon ja valmistamamme mehiläisvahakangastuotteet ovat turvallisia käyttää. Taas kerran mehiläiset ovat olleet näyttämässä tietä ekologisempaan elämäntapaan.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ollut mainostaa tekeleitämme, vaan kertoa mehiläisten ja mehiläishoitajien kumppanuudesta ja yhteistyöstä, jonka johdosta maailmamme voi olla hitusen parempi paikka kaikelle elävälle ja kasvavalle.

Mehiläisvahakynttilän lämmöllä toivotan rauhaisaa joulua ja levollista mieltä!

 

 

 



 
 
17.11.2021 - Apiterapiaa osa 2 Propolis

 

Propolis – kaupungin suojana

Mitä on se ruskea mähnä, joka liimaa mehiläishoitajan hoitohanskojen sormet yhteen, kerääntyy pesätaltan ja -harjan varteen kovaksi, paksuksi tahmamöykyksi, jota ei saa pois kuin vuolemalla ja laikuttaa linkoomon ja Viton lattian muistuttamaan ayshirelehmän kylkeä. No sehän on se mehiläisten puiden silmuista ja muista eritteistä pesäänsä kantama ihmeitä tekevä kittivaha eli propolis.

Propolis, kittivaha, on hyväntuoksuinen, hartsipitoinen luonnontuote. Maultaan se on mausteisen kitkerää ja tahmean pihkamaista. Ominaistuoksultaan se muistuttaa hunajan, vahan ja koivun silmujen sekä vaniljan tuoksua. Se sisältää n. 250 eri komponenttia. Se on peräisin tiettyjen kasvien, kuten koivun, lepän, haavan, poppelin, pajun, hevoskastanjan, jalavan, luumupuun ja joskus myös kuusen ja männyn eritteistä.

Mehiläiset käyttävät propolista pesän rakojen tilkitsemiseen, suojautumiseen kylmältä ja lämmöltä sekä kennojen sinetöimiseen. Sillä myös muumioidaan pesään joutuneet viholliset. Itse olen löytänyt keväällä pesän pohjalta kauttaaltaan propoliksella peitetyn hiiren. Mehiläiset käyttävät koostumukseltaan erilaista propolista eri tarkoituksiin. Kennojen sisäpintoihin ne käyttävät balsaminomaista kittivahaa, kun taas kehälistojen ja kolojen kittaamiseen tahmeampaa, johon on lisätty siitepölyä ja mehiläisvahaa. Terve, runsaasti miehitetty mehiläispesä onkin puhtaimpia paikkoja maailmassa. Lämpimänä ja kosteana paikkana se olisi oiva alusta niin bakteereille kuin sienillekin. Propolis toimii mehiläisten omana desifektioaineena ja estää mikrobien lisääntymistä pesässä.

Propoliksen bakteereja ja sieniä tappava ominaisuus on ollut ihmistenkin tiedossa jo tuhansien vuosien ajan ja kuuluu edelleenkin monissa maissa vahvasti kansanlääkintäperinteeseen. Suomessa tätä perinnettä nuorena mehiläismaana ei valitettavasti ole ja siksi sen merkitystä mehiläispesän arvokkaana aarteena tulisi varsinkin mehiläishoitajien rummuttaa ja kerätä pesiltä talteen. Propolis sisältää vitamiineja, aminohappoja ja mikrohivenaineita, jotka ovat hyvässä balanssissa keskenään, sillä luonto on miettinyt oikeat annossuhteet puolestamme. Se on tyypillistä juuri luonnonlääkkeissä, sillä ne poistavat kivun aiheuttajan eivätkä pelkän kivun, kuten synteettiset lääkkeet tekevät. Mongoliassa ja Georgiassa lasten puiset leikkikalut voideltiin propoliksella. Kannattaisi kokeilla meilläkin.

Käyttö kansanlääkinnässä

Propolista on käytetty puuduttavana aineena hammassäryssä. Se on 3,5 kertaa tehokkaampi puudutusaine kuin kokaiini hampaita poistettaessa. Reumaattisiin kipuihin kipualue on voideltu lämmitetyllä propoliksella. Ampumahaavoja on voideltu sillä, samoin paiseita. Sitä on käytetty höyryhengityksenä ylempien hengitysteiden tulehduksiin lisäämällä 3 litraan kiehuvaa vettä 60 g propolista ja 40g mehiläisvahaa. Tukilääkityksenä sitä on käytetty keuhkokuumeen ja tuberkuloosin kokonaisvaltaiseen hoitoon. Hiustenlähtöön auttaa 10% tinktuuran hierominen päänahkaan. Apua siitä saatiin myös syylien, silsan ja psoriaksen hoidossa. Naisten sairauksiin propolis myös tehosi. Meiltäkin on käyty ostamassa messuilla puhdasta kittivahaa emätinpuikkojen valmistusta varten. Kyseessä olivat venäläiset naiset, jotka kertoivat, että kyllä heilläkin on tätä samaa ainetta saatavilla, mutta ei näin puhdasta. Olimme keränneet sen kehien päälle laitettavalla kerääjällä, jolloin siinä ei ollut tikkuja kuten puisista kehälistoista veistelemällä kerätyssä kittivahassa aina on. Ja voi vain kuvitella, miltä se tikkuinen versio käytössä tuntuisi.

Propolistinktuuran valmistus

Yleisimmin Suomessa käytetään alkoholiin uutettua 10-20 prosenttista propolisliuosta. Se uuttuu vahvassa alkoholissa jo parissa kuukaudessa. Ennen uuttamista kehälistoilta veistelty propolis kannattaa laittaa kylmään veteen, jollon puutikut ja vahamurut nousevat pinnalle ja propoliksen määrän pystyy uutteeseen luotettavimmin punnitsemaan. Propolis kuivataan hyvin ja laitetaan lasiseen, kannelliseen astiaan ja lisätään alkoholi. Seosta hölskytellään purkissa aika ajoin ja kun liuos on valmista suodatettavaksi, sen voi viedä hetkeksi pakastimeen, jolloin siinä oleva mehiläisvaha jähmettyy purkin pohjalle. Sitten vaan kaadetaan tinktuura kahvisuodattimen läpi tummiin lasipulloihin tai tippapulloihin, joista sitä on helpompi käytössä annostella.

Helpotusta vilustumisiin ja vastustuskyvyn lisäämistä kaiken maailman pöpöjä vastaan

Propolis kannattaa sekoittaa hunajaan valmiiksi. Itse valmistan seoksen pieniin 50 g purkkeihin suhteessa 25 tippaa propolista ja loput hunjaa. Siitä on helppo ottaa lusikallinen, kun kurkussa kutittaa tai ääni kähisee. Hunajainen propolis valuu hitaasti desinfioiden nielua ja muodostaen lämmitessään propolishöyryjä, jotka kulkeutuvat aina poskionteloihin asti. Venäjällä olen saanut apteekista poskiontelotulehdukseen kennohunajaa, jonka peittovahassa on myös propolista. Siellä mehiläistuotteet kuuluvat edelleen farmakopiaan toisin kuin meillä.

Uskoni propoliksen kaikkivoipaisuuteen on niin luja, että jouduttuani Jorviin suonikohjuleikkaukseen, olin ottanut kuukauden propoliskuurin jo etukäteen ajatuksella, että sairaalabakteereihin ei minua ainakaan tapeta. Eikä tapettu, mutta leikkauksen jälkeistä keuhkoveritulppaa se ei kylläkään estänyt. Mutta ehkä olin propoliksen ansiosta vähän vahvempi ottamaan senkin vastaan.

Propolista matkaeväänä Siperiassa

Teimme uskomattoman hienon kuvausreisun Siperiaan latvialaisen, Saksassa asuvankansanperinnekuvaajan kanssa. Hän oli taltioimassa sikäläistä mehiläishoitoperinnettä ja halusi ryhmään myös suomalaisia mehiläishoitajia. Tulimme Altaille kevättulvien aikaan ja tienvarsilla varoitettiin isoilla infotauluilla punkeista ja borrelioosivaarasta. Ja niinhän siinä kävi, että vaellellessamme pusikoiden läpi mehiläistarhoille, punkit hyppäsivät kyytiin ja niitä sitten etsiskeltiin ja poistettiin iltasella toisiltamme punkkipihdeillä kuin apinat kirppuja. Poistettujen punkkien jättämät veriset reijät desinfioimme hyvin propoliksella ja toistimme käsittelyä muutamia kertoja. Ihmeitä se propolis sai silloinkin aikaan. Poisti meiltä tosiuskovilta pelon ja paniikin. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi borrelioosia joukostamme saanut.

Mehiläispesä on luonnon oma aarreaitta

Meistä mehiläishoitajista riippuu, onko niitä herkkuja tarjolla muillekin kuin mehiläishoitajille itselleen. Länsimainen lääketiedekin puhuu jo ihmisen oman immuniteetin vahvistamisesta ja sen merkityksestä jatkuvien antibioottikuurien sijaan. Jos lasten valmisvaatteisiin nyt viimeisenä huutona on lisätä savotta-ajan metsämikrobeja, miksei lelujakin voitaisi alkaa käsitellä propoliksella itäisen kansanperinteen mukaisesti. Kuriositeettina mainittakoon, että itse sain varmasti niitä metsämikrobeja riittävästi metsätorpan tyttönä, jonka isä tukinajosta tultuaan levitti paitsi pihkantuoksuisen sarkatakkinsa ja sarkahousunsa, myös hevosen hiestä märät valjaat tuvan leivinuunin päälle kuivumaan. Siinä oli tuvan täydeltä koko perheelle metsänaromia kerrakseen. Enkä muistele pahalla, en.

 

 



 
 
26.09.2021 - Tarinaa apiterapiasta. Osa 1. Mehiläismyrkky

Voihan myrkky

Olen kirjoitellut Stadin tarhaajien 10-vuotishistoriikkia ja sen myötä lueskellut yhdessä tekemiemme mehiläismatkojen matkakertomuksia ja muistiinpanoja. Parasta antia ovat Dr Janos Körmendy-Raczin apiterapialuentomuistiinpanot. Hän piti meille yöluennon, johtuen siitä, että tuli kansainvälisestä apikongerssista kello kymmenen illalla Budapestiin ja me jouduimme puolestamme lähtemään aamulennolla Suomeen.

 

Mitä se on?

Mehiläismyrkky on hajuton, kirkas ja vesiliukoinen. Kuivattuna siitä tulee vaaleankeltaista jauhetta hapettumisen ansiosta. Jauheen hengittäminen on vaarallista ja siksi aina on sitä käsiteltäessä on käytettävä hengityssuojainta. Mehiläinen valmistaa sen dufour-rauhasen ja myrkkyrauhasen avulla ja varastoi myrkkysäiliöönsä. Yhdestä mehiläisestä saadaan kerrallaan 0.15-0,30 mg. Mehiläismyrkky sisältää 88% vettä, entsyymejä, proteiineja, pepidejä, amiineja, aminohappoja, hiilihydraatteja ja fosfolipidejä.

 

Henkikin voi olla vaarassa

Ihmiselle kuolemaan johtava annos on 2,8 mg myrkkyä/painokilo. Yleisin kuolinsyy on allerginen reaktio, joka johtaa anaflyaktiseen shokkiin, jolloin sydän pysähtyy tai ihminen tukehtuu. Vaarallisimpia ovat pistokset suussa ja niskassa. Siksi mehiläishoitajankaan ei kannata ilvestellä pesillä ilman suojavarustusta. Mielestäni todella väärää ja vaarallistakin tietoa on se, että ammattitaitoisen mehiläishoitajan tuntee siitä, että hänen ei tarvitse käyttää pesillä suojakäsineitä tai -verkkoa. Olisiko se varsinkin urosgeeniemme kivikautinen jäänne rohkeasta mammutinmetsästäjästä.

 

Myrkky talteen keräimellä

Mehiläismyrkkyä kerätään talteen siihen kehitetyn laitteen avulla, joka voidaan asentaa lentolaudalle tai pesän sisälle. Mehiläinen pistää myrkkyrauhasensa tyhjäksi lasilevylle, josta kuivunut myrkky otetaan talteen. Mehiläinen ei kuole lasilevylle pistäessään, koska piikki ei uppoa lasilevyyn, vaan se pumppaa myrkkysäiliönsä tyhjäksi ja mehiläinen voi aloittaa taas uuden myrkkyerän valmistamisen.

Olen kerännyt itse jonkin verran mehiläismyrkkyä pesiltämme ja tiedän, miten pienen pieniä määriä myrkkyä saa yhden päivän aikana kymmenistä pesistä kerättyä. Tuote on siis äärimmäisen arvokasta ja teenkin siitä vain itselleni tarvitsemani tuotteita. Neuvonantajana usein Dr Janoksen luentomuistiinpanot.

 

Yöluennolla opittua

Mehiläismyrkky on mehiläisen tuottamista ainesosista voimakkain. Mehiläishoitajilla allergiat syntyvät paitsi saaduista pistoista, niin myös suoja-asuihin tarttuneesta ja kuivuneesta myrkkymäärästä. Myös muut perheenjäsenet, jotka eivät koskaan ole edes saaneet yhtään pistosta, voivat allergisoitua näiden myrkyllä kyllästettyjen vaatteiden ja hansikkaiden läheisyydessä. Siksi mehiläishaalarit ja käsineet pitäisikin sisätiloissa tai autossa säilyttää tiiviissä muovipussissa.

Seminaarituliaisina Dr Janos esitteli uutta tutkimustietoa myrkyn vaikutuksista mehiläishoitajiin Venäjällä. Täydellä vatsalla pisto muuttui tappavaksi, koska verenkiertoon tulee muutosta. Vanhemmilla hoitajilla piston reaktiot olivat voimakkaampia kuin nuorilla. Beetasalpaajaa käytettäessä myös reaktio oli rajumpi. Myös raskauden aikana pistoja pitäisi välttää, sillä molemmat, äiti ja lapsi voivat tulla allergisiksi ja mehiläismyrkky voi aiheuttaa lapselle ongelmia vielä syntymän jälkeenkin.

 

Mihin myrkkyä käytetään

Mehiläishoidon oppi-isäni Aarne Nyman, jonka matkassa tarhoilla kuljin 80-luvulla, kääri keväällä housunpuntit polviin ja potkaisi mehiläispesän kylkeen, jolloin lauma mehiläisiä ampaisi paljaalle säärelle ja antoi riittävän määrän reumapiikkejä, joiden turvin iäkäs, reumaa sairastava mies selvisi taas kesän mehiläishoitotöistään. Noviisina kauhistelin tätä näytelmää, joka toistui taas seuraavan kevään ensimmäisellä pesäkäynnillämme. Reumalääkkeissä todellakin myös Suomessa käytetään mehiläismyrkkyä, mutta länsimaisen lääketieteen metodein.

 

 

Pieninä määrinä mehiläismyrkyllä on kipuja poistava vaikutus. Sitä käytetäänkin mm. reuman kivunhoidossa. Mehiläismyrkky laajentaa verisuonia, lisää kudosten verenkiertoa ja edistää kehon oman kortisonin muodostusta. Yleisin käyttösyy on mehiläisallergian siedätyshoito.

 

Dr Janos Körmendy-Racz jatkaa

Dr Janosin apiterapiaklinikalla reumaan annetaan ensimmäisen puolen vuoden aikana 500 pistosta ja sen jälkeen jatketaan hoitoa kyllä säännöllisesti, mutta pienemmällä pistosmäärällä. Rajulta minusta kyllä kuulostaa tämäkin hoitomuoto. Vieläkin hurjempaa oli tulossa, kun hän kertoi itse olleensa klinikan koekaniinina ja ruiskuttaneensa mehiläismyrkkyä suoraan verenkiertoonsa. En kauhultani saanut taltioitua muistiinpanoihini,missä tarkoituksessa hän sen teki. Kertoi, että pää tuli kipeäksi kulmakarvojen kohdalta.

 

Mehiläismyrkystä valmistettu voide on tehokasta kynsisienen hoidossa. Kolmen kuukauden kuurilla pääsee eroon tästä vitsauksesta, kertoi Dr Janos. Hänen mukaansa myös syylät tipahtavat jo seuraavana päivänä mehiläisellä suoraan syylään annetulla pistolla. Arpia voidaan häivyttää pistosten avulla.

Uniongelmista kärsivä potilas nukahti kotimatkalla apiterapiaklinikalta saatuaan 8 pistosta. Pistokset pitää uniongelmiin ottaa jo aamupäivällä, koska illalla ei enää luonnon oma kortisoni toimi.

Borrelioosin hoidossa käytetään mehiläismyrkkyä, mutta samalla käytetään myös suun kautta annettua propolista.

Rytmihäiriöiden hoidossa akupisteisiin annetaan mehiläisen pistoksia.

Mutta mielenkiintoisin mehiläismyrkyn käyttötarkoitus on alkoholismin hoito. Mehiläismyrkky vaikuttaa aivojen mielihyväkeskuksiin ja ihminen välttyy viinan houkutuksilta. Kihdin hoidossa mehiläismyrkyn käyttö on todettu tehokkaaksi, koska potilas ei mehiläismyrkkypiikkejä saatuaan halunnut enää juoda kaljaa.

 

Dr Janos esitteli meille diasarjan rintasyövän täsmähoidosta mehiläismyrkyn avulla. Siinä mehiläismyrkkypistoksia annettiin suoraan syöpäkasvaimiin. Samaa asiaa hehkutettiin tänä vuonna Suomessakin austraalialaisena tutkimuksena. Me saimme tiedon tästä menetelmästä jo seitsemän vuotta sitten unkarilaisella apiterapiaklinikalla eikä ausseista puhuttu sen yhteydessä mitään.

 

Luonnon oma botox

Mehiläismyrkkyä käytetään myös kauneudenhoidossa iho- ja huulivoiteissa. Juuri sopiva määrä myrkkyä aiheuttaa ihossa vastareaktion, jolloin iho uudistuu. Ulkomaisia Venom-tuotteita meilläkin löytyy kosmetiikasta, mutta vastaavaa kauneusvoidetta ei Suomessa myyntiin valmisteta. Omaan käyttöön valmistettaessa kannattaa mehiläismyrkyn määrää lisätä 1% ylöspäin pienin annoksin, jotta löytää sen omaan käyttötarkoitukseen sopivan määrän. Liiallinen myrkkymäärä saa ihon reagoimaan punoituksella tai turvotuksella. Mehiläismyrkkyä sisältävää kauneustuotetta ei myöskään tule käyttää, mikäli on mehiläisille allerginen.

Yövoiteeksi olen minäkin hankkinut ulkomaalaisen mehiläismyrkkyvoiteen kosmetologilta. Sen avulla pysyn ikuisesti rypyttömänä ja siloposkisena. Oman mehiläismyrkkyvoiteeni valmistan nivelrikkokipujeni lieventämiseen. Käytän sitä muurahais- ja mesiangervovoiteen kanssa vuorotellen särkeville nivelilleni.

 

Olen onnekas, koska oma luonnonapteekkini ja beautyboxini on täynnä näitä mehiläispesistä saamiani, ihmeitätekeviä luonnonantimia. Seuraavassa blogissani kerron mehiläisten käyttämästä antibioottisesti vaikuttavasta aineesta, propoliksesta.

 

 

 

 

 




 
 
09.09.2021 - Mehiläisten vitsauksista

Syystoimia ja mehiläisten vitsauksia

Mehiläisten talviruokinta alkaa olla loppusuoralla. Se jouduttiin aloittamaan tänä vuonna todella aikaisin luonnon kukkien kuihduttua kuukauden kuivan jakson seurauksena. Ruokaa kului runsaasti nälkäisiin suihin ja varastoon talviruokaa kertyi hitaasti. Pesät olivat täynnä mehiläisiä. Koska lentokilometrejä  oli karttunut kuivuuden johdosta niukasti ei työuupumuskaan harventanut näitä lentolaivueita. Myös kuivuuden  jälkeinen pitkä sadejakso pakotti mehiläiset pysymään sisätiloissa.

Syntymäajankohta määrittää mehiläisen eliniän

Lentomehiläisten kuolinsyy on tavallisemmin siipien kuluminen.  Kun noin 800 rahtilentokilometriä tulee mittariin, siivet eivät enää kanna ja mehiläinen kuolee. Siksi mehiläisen ikä vaihtelee kolmesta viikosta yhdeksään kuukauteen, riippuen siitä mihin vuodenaikaan mehiläinen syntyy. Syksyllä talvimehiläisiksi syntyvät elävät toukokuulle asti. Talvi kökötetään sisällä pallomuodostelmassa pesää lämmittäen eikä lennellä.  Niiden ei myöskään tarvitse valmistaa ruokamehua kasvaville toukille kuin vasta keväällä emon alettua talven jälkeen munimaan uuden mehiläisvuoden sukupolvea. Näin ruokamehurauhasetkin toimivat vielä  keväällä ihan mallikkaasti ja nämä vanhukset pystyvät ruokkimaan toukat.

Varroapunkkien syksyinen joukkoteurastus

Heti hunajanpoiston jälkeen puhdistetaan pesät mehiläisen pahimmasta vainolaisesta, varroapunkista. Mehiläiset pystyvät elämään happamammassa ympäristössä kuin punkit ja siksi pesän Ph lasketaan orgaanisten happojen avulla punkille kriittiseen pisteeseen. Hapotus toistetaan kahdesti syksyn kuluessa. Pesän pohjaroskia monitoroimalla voidaan havaita hapotuksen seuraukset punkeille. Kuolleita punkkeja saattaa löytyä pohjalta satamäärin ja mehiläisten talvirauha on niiden osalta taattu. Punkkien heikentämä yhteiskunta on yleisin syy mehiläisten talvikuolleisuuteen. Mehiläispesistä kuolee talven aikana Suomessa 15-20 prosenttia.  Ilman näitä hoitotoimia kuolleisuus olisi varmasti paljon korkeampi. Tässä on yksi syy, miksi mehiläisiä pitää hoitaa eikä jättää oman onnensa nojaan. Ne eivät todellakaan selviä talvesta montaakaan vuotta ilman meidän apuamme.

Karhuja liikkeellä

Karhut valmistautuvat myös talveen ja etsivät proteiinipitoisia toukkia mehiläispesistä. Syksyisen karhuvierailun jälkeen mehiläisiä ei pysty enää pelastamaan mikään. Karhut tekevät iskunsa aikaisin aamulla, jolloin mehiläiset kohmettuvat auki revityissä pesissä nopeasti, eivätkä pysty puolustautumaan. Kennot levitellään pitkin tarhaa ja odotellaan hetki kunnes surina vaimenee. Sen jälkeen kennot popsitaan toukkineen ja mehiläisineen. Jälkiruuaksi kelpaa mehiläisten säilömä nestesokeri. Hyvin moinen annos kasvattaa karhun rasvakerrosta. Toistaiseksi sähköaidat ovat vielä suojelleet tarhojamme näiltä tuhoilta, mutta aitaamattomilla tarhoilla on kämmen heilahtanut jo tänäkin syksynä.

Mehiläishoitaja toivoo kunnon talvea

Lämpimän syksyn pitkittyminen verottaa pesän talvivarastoja. Mehiläiset menevät sään kylmetessä talvipalloon ja syövät vain lämmittämiseen tarvitsemansa energiamäärän verran. Ilman lämmetessä talvipallo hajoaa, mehiläiset ovat aktiivisempia ja ruokaa kuluu enemmän. Silloin hoitajalle tulee huoli pesässä olevien talvivarastojen riittävyydestä. Siksi mehiläisille annetaan talviruokaa syksyllä niin paljon kuin ne pystyvät pesäänsä varastoimaan. Sokeriliuos on talviruokana parempaa kuin hunaja, joka saattaa täyttää suolen,  ja kun mehiläispesässä ei sisävessaa ole, saattaa vahinkoja tulla ja pesä tahriintua ulosteesta. Tätä mehiläisten hätäkakkimista pesään kutsutaan vatsuriksi. Vatsuri johtaa yleensä suolistossa loisivan alkueläimen, noseman aktivoitumiseen ja itiömäärän kasvattamiseen mehiläisissä, jonka seurauksena pesä tuhoutuu.  Vatsurin voi saada myös peittämättömästä talviruuasta tai pesän ulkopuolisesta häirinnästä talven aikana. Siksi tinttien ja tikkojen naputtelut ja näätien lähestymisyritykset kannattaa ajoissa estää ja suojata pesät talveksi verkoilla. Myös hiirien ja päästäisten päästyyn pitää ajoissa varautua lentoaukoille asetettavilla hiiriesteillä.  

Kun saadaan pientä pakkasta ja pesät alkavat peittyä lumeen, karhut ovat menneet talviunille ja kaikki syksyn hoitotoimet ovat ajallaan ja huolella suoritettu, voidaan julistaa mehiläisille talvirauha. Talvirauhan ansaitsemme silloin myös me mehiläishoitajat.

 

 



 
 
    1   2  3  »
Näytä »   10 20 30 40 50 



Mesila isä & poika avoin yhtiö, Rantalanpolku 5, 16350 NIINIKOSKI, Puh. 040 5112052