Sivu 1  |
:: Mehiläishoitajan matkassa : tiedotuksia 5 |
Näytetään kaikki 5 10 20 30 40 50 |
|
20.04.2021 - Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki
Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki
Mikäpä se on mehiläisten lennellessä pesästä ulos ja sisään,
kun eteinen on siivottu esteenä olleista vainajista ja muusta talven aikana
pohjille kerääntyneestä. Ja mikäpä se on emännänkään astellessa aitan ja tuvan
väliä, kun lumikinokset ovat sulaneet ja lasiveranta tyhjennetty, jos nyt ei
sentään vainajista, niin muusta talven kuluessa kerääntyneestä rojusta.
Pelargoniat availevat nuppujaan ikkunalaudoilla ja lasikuistin iso ruokapöytä
täyttyy koulituista yrttien ja kesäkukkien taimista. Se on sitten kevät!
Nurinkurista
lämmönsäätöä mehiläispesässä
Mehiläispesien pohjaverkot suljettiin Hesarin sivuista
taitelluilla kaistaleilla pohjien puhdistuksen yhteydessä ja nyt on pesien
lämpötalous vakaampaa. Se helpottaa sikiöiden lämmittämisessä. Kun emäntä
keväällä irrottelee ilmojen lämmetessä ikkunoista tuplia, niin mehiläispesässä
kaikki räppänät laitetaan kiinni ja lentoaukkoakin supistetaan päältä
tuulettavassa pesämallissa. Syksyllä taas, kun ihmiset sulkevat tuuletusikkunat
ja vanhoissa taloissa asentavat sisälasit, mehiläispesässä pidetään pohjaritilä
avoinna ja lentoaukkoa laajennetaan, jos ritilää ei pohjassa ole. Talvi
vietetään avoimin ovin ja räppänöin päinvastoin kuin ihmisasumuksissa. Syynä
siihen on mehiläispesään talven aikana syntyvä kosteus, mikä täytyy saada
tuuletettua pois.
Feromoniviestintää
Mutta nyt pesän lämmössä kasvaa jo täyttä vauhtia uusi
sukupolvi. Toukat välittävät feromonejaan ja saavat aikuiset kiirehtimään siitepölyn
hakuun. Feromoneillaan ne äänettöminä viestivät kasvavasta ruuantarpeestaan,
toisin kuin ihmislapset itkupotkuraivarillaan.
Mehiläiset tuottavat erilaisia feromoneja välittääkseen
pimeässä pesässä viestejä toisilleen. Näin pesä toimii kuin yhtenä organismina
ja elämän ohjeena. Kun toukat näin kertovat ruokkijamehiläisille sijaintinsa
sekä lisääntyneen ruuantarpeensa ja kiihottavat lentäjät siitepölyn hakuun,
niin tämä käyttäytymistä säätelevä järjestelmä toimii tosi hyvin. Toukat saavat
ruokaa ja ruokkijat tarvitsemaansa siitepölyä. Toukkien feromoneilla on vielä
yksi salainen tehtävä: Ne estävät työläisten munasarjojen kasvua
viestittämällä, että ”kyllä meijän äite munii ihan riittämiin, ei teijän
tarvi.”
Kuningattaren
keinot
Emon feromonit kertovat sen läsnäolosta ja samalla estävät
myös työläisten munasarjojen kasvua munintaa. Feromonit, joita emo levittää
jalanjäljissään innostavat työläisiä medenkeruu- ja rakennuspuuhiin.
Häälennolla nuori emo erittää eroottisesti kiihottavaa parfyymiään, jolloin
kuhnurit seuraavat sitä, hullaantuvat telakoitumaan prinsessan selkään parittelemaan
siitä huolimatta, että sen ilon seurauksena halvaantuvat, putoavat maahan ja
kuolevat.
Jos emo
katoaa
Emon kuolema tai poistuminen pesästä havaitaan jo puolessa
tunnissa. Se aiheuttaa suurta levottomuutta ja emon etsiskelyä. Uudelle emolle aletaan rakentaa emokennoa
vasta munasta kuoriutuneen toukan ympärille. Näin varmistetaan uuden
kuningattaren syntyminen pesään.
Myös työläisillä on käytössä omat tarpeelliset feromoninsa.
Hälytysferomonit saavat aikaan yleisen hätätilan, jolloin muiden mehiläisten
valmius puolustaa pesäänsä nousee ja ne alkavat hyökkäillä pesään tunkeutujaa
vastaan. Tämän feromonin (isopentyyliasetaatti) ihmisnenäkin haistaa
kiukustuneella mehiläispesällä. Silloin kannattaa oman turvallisuuden vuoksi
vähin ääni sulkea pesä ja poistua paikalta.
Lentoaukolla
pyllistelemässä
Kun pesäkäynneillä otin kuningattaren taskuuni turvaan,
jotta oppilaat saisivat huoletta availla ja tutkia pesää, alkoivat mehiläiset
pyllistellä lentoaukolla. Takaruumiin kärjen tuoksurauhasen eritteellä ne
kutsuivat ja yrittivät ohjata kuningatarta takaisin pesään. Samalla feromonilla
ne pystyvät myös merkitsemään kentällä mesilähteitä ja reittejä näille
kukkaniityille. Jospa minäkin omistaisin parfyymia, jolla saisin koko Laurilan poppoon
toimimaan haluamallani tavalla, vain hiljalleen kuljeskelemalla kotinurkissa
jättäen elämänohjeita ja työmääräyksiä koodattuna jalanjälkiini, mitkä olisivat
sitten sieltä helposti tulkittavissa ja
noudatettavissa.
|
|
10.04.2021 - Mehiläisten kevätsiivoustalkoot
Mehiläispesän kevätsiivoustalkoot
Huhtikuun aurinkoisina päivinä pääsemme osallistumaan
mehiläisten siivoustalkoisiin. Talven aikana pesään kertyy kaikenlaista
ylimääräistä, mistä mehiläiset haluavat eroon kevään koittaessa. Pesästä
raahataan talven aikana menehtyneiden ruumiita, vahamuruja, homeista siitepölyä
ja kiteytynyttä talviruokaa. Kennoja puhdistetaan emolle munintatilaksi. Talven
ruoka-aitta muuttuu siten kevään kuluessa lastenkamariksi, missä uusi sukupolvi
tulee syntymään. Tässä vaiheessa mehiläishoitajan siivousapu on tarpeen.
Pesäsiivouksessa on syytä säästää vettä ja
desinfektioaineita.
Tarhoille lähdetään muutaman puhtaan pohjan kanssa.
Pesäosasto nostetaan puhtaan pohjan
päälle siksi aikaa, kun kuolleet mehiläiset poistetaan pesän pohjaverkolta ja
pohja rapsutetaan pesätaltalla puhtaaksi. Jos pesään on ulostettu tai
pohjaroskat ovat märkiä ja homeisia, on syytä vaihtaa uusi puhdas pohja ja
viedä saastunut pestäväksi ja desinfioitavaksi. Muussa tapauksessa vanha,
puhtaaksi raaputettu kyllä kelpaa. Perustelen sitä sillä, että pesässä on myös
mehiläisille hyödyllisiä bakteereita, jotka tuhoamme liiallisella pesulla ja
desinfioimisella. Teemme saman virheen
kuin lapsillemme kasvattamalla heidätliian steriilissä ympäristössä,
jolloin vastustuskykyä ei pääse riittävästi kehittymään. Tähän on jo ihmisten
kasvattamisessa tervettä muutosta saatukin, mutta mehiläisalalla pesien
jonninjoutavaa pohjien ja pesäosastojen desinfiointia edelleen suositaan
perusteluna pesähygienian ylläpito. Joskaan toistuvaa korvatulehduskierrettä ,
kuten ihmislapsille siitä ei mehiläisille saada syntymään, niin estää se
immuniteetin kehittymistä moniin mehiläisten omiin vitsauksiin. Tämä on yksi niistä mantroista, joita toistan
joka kevät pohjien puhdistuksen yhteydessä.
Lennetäänkö vai lämmitetäänkö?
Vanhat talvimehiläiset huolehtivat ensimmäisten kevättoukkien ruokinnasta ja
lämmityksestä. Nyt alkaa se mehiläispesäelämän kriittisin vaihe. Mehiläisten
pitää löytää tasapaino ruuanhankinnan ja pesän lämmittämisen välillä. Ketkä
suunnistavat siitepölyn, meden ja veden hakuun pesän ulkopuolelle ja ketkä
jäävät turvaamaan lastenkamarin lämmityksen. Koko ajan vähenevän mehiläismäärän
on oltava riittävä pitämään sikiöt yli
kolmenkymmenen asteen lämpötilassa ja samaan aikaan toukat huutavat
ruokamehuaan, minkä valmistamiseen nämä kevään ensimmäisten siitepöly- ja
mesikasvien anti on kullan arvoista. Lennänkö vai lämmitänkö? Siinä se
mehiläisen kevään suurin dilemma. Kevään vaihtelevat sääolot lisäävät vielä
osaltaan vaikeuskerrointa.
Oletko miettinyt, että toisen rikkakasvi onkin toisen
ravintokasvi?
Lepät, pähkinäpuut, pajut, raidat, vaahterat, ja voikukka ovat ne
mehiläisten kannalta tärkeimmät kasvit keväästä selviytymiseen. Sillä toukokuu
on mehiläisille julmin. Mehiläisten määrä on pesässä pienimmillään, koska
vanhat talvimehiläiset kuolevat pois ja uusia ei vielä synny samaan tahtiin
tilalle. Rantalan puutarhassa lumikellot, jouluruusut, krookukset ja skillat
notkuvat mehiläisistä aurinkoisina päivinä.
|
|
26.03.2021 - Karhut etsiskelevät aamupalaa - ajatuksia karhuaidoilla
Ajatuksia karhuaidoilta
Muistatteko lastenlaulun: " Karhu nukkuu, karhu nukkuu
talvipesässänsä. Ei ole vaaraa kellään, tässä me leikitellään. Karhu nukkuu,
karhu nukkuu talvipesässänsä." Vaan eipä nuku kauaa ja siihen on mehiläistarhoillakin
aika varautua.
Vain pieni osa karhuista käy mehiläispesillä
Talvipesissään karhut alkavat heräillä täällä eteläisessä
Suomessa jo huhtikuussa. Ne vaeltavat ylisuuressa turkissaan pitkiäkin
päivämatkoja syötävää etsien. Koska lunta on vielä runsaasti ja maakin jäässä
ei ylivuotiset karpalot tai suonsilmään kätketty hirvenruho ole vielä
saatavilla. Muurahaispesätkin ovat vielä metsissä lumen peitossa. Nyt vaarassa
ovat mehiläispesät, sillä karhu vainuaa ne jo 10 kilometrin päähän.
Kuitenkaan kaikki
karhut eivät osaa tätä herkkuaittaa hyödyntää. Vain muutama prosentti karhuista
ovat sen keksineet, päässeet hunajan makuun, kuten sanonta kuuluu. Nämä ns.
hunajakarhut ovat jossakin elämänsä vaiheessa löytäneet hunaja-apajille. Joko
ne ovat hunajakarhun jälkeläisiä, jotka emo on vienyt pesille jo pentuna tai
luontokuvauspaikoilta on löytynyt hunajalla sivelty puunrunko kiipeilyyn
houkuttimena. Ehkäpä jokunen karhu on vaan lumoutunut mehiläispesien huumaavaan
hunajan tuoksuun ja lähtenyt koettamaan onneaan.
Taidot ne karttuu karhuillakin
Aikaisin keväällä pesissä ei kuitenkaan houkuttimena ole se hunaja,
vaan mehiläisten toukat. Ne ovat mitä parasta proteiinipitoista ravintoa karhulle talviunien jälkeen. Tosin
mehiläispesälle menokaan ei ole ihan ongelmatonta. Mehiläiset puolustautuvat
raivokkaasti ja pistoja satelee kuonolle. Karhulle se ei kuitenkaan ole mikään
este, pelkästään hidaste.
En voinut olla ihailematta toissa keväänä tarhoillamme
käyneen karhun mehiläishoitotaitoja. Ensin se nosti päällimmäisen pesäosaston,
missä suurin osa mehiläisistä oleili, pesän viereen ja kaappasi
karhunsyleilyynsä alimman kerroksen ja kanniskeli sen pellolle kauas pesän
varsinaisesta sijainnista. Näin se sai karistettua kannoiltaan ison osan
mehiläisistä. Kennot se keräsi kainaloonsa ja piiloutui metsän suojiin
herkuttelemaan. Kennojen tyhjät kehälistat löytyivät 50 metrin säteelle
ripoteltuina.
Tiesimme, että näitä karhun käyntejä olisi odotettavissa
lisää ja toisen käynnin jälkeen veimme tarhoille transistoriradioita soittamaan
yöklassista, pattereilla toimivia hautakynttilöitä ja kaiken varalta vielä
merkkasimme eläinten tapaan reviirimme käymällä ulkopissalla tarhojen
lähistöllä. Näin selvisimme ainoastaan neljän pesän ryöstöllä odotellessamme
karhuaitatarpeiden saapumista.
Mehiläispesälle karhun vierailu on kohtalokas
Keväiset karhujen käynnit yleensä heikentävät pesää niin,
että sen kesän sato on niiden osalta menetetty, vaikka yhteiskunta selviäisikin
osin hengissä. Tätä ennakoiden onkin nyt aika käydä kaivamassa aitanauhat lumen
sisästä ja virittää akut ja aurinkopaneelit virranlähteeksi tarhojen
karhuaitoihin. Vaikka on sillä karhulla konstit mennä aidattuunkin
mehiläistarhaan. Koska maa on vielä
jäässä, ei ole pelkoa, että karhu kaivautuisi sähköaidan alitse. Kaivajakarhut
saavat yllättävän nopeasti vahvoilla kynsillään riittävän suuren kuopan aidan
alle, josta konttaavat sisälle tarhaan. Helpompi tapa on kantaa isoja puunrankoja
aidan päälle, jolloin sähkövirran saa ohjattua maahan. Jopa 30 metrin päässä
pesiltä olevasta propsipinosta karhu on löytänyt käyttökelpoista materiaalia
tähän tarkoitukseen. Mistä moiset sähköopin perusteet se onkaan onnistunut itselleen
hankkimaan? Karhu on myös taitava hyppäämään aidan yli, jos aita ei ole
riittävän korkea. Ja on olemassa myös tosiurheita karhuja, jotka menevät kuin
juna aidan läpi sähköiskuista huolimatta. Ja jos oikein hunajaa tekee mieli,
niin ihan rapun pielestäkin hunajat käydään hakemassa räksyttävästä koirasta ja emännästä
huolimatta.
Karhut kuuluvat koko Suomen luontoon
Ennen karhut kiertelivät itärajalla ja pohjoisessa, nyt
pesiä on suojattava koko maassa. Ikävintä on, jos karhu alkaa omimaan mehiläistarhaa,
eikä vuorostaan päästä tarhaajaa pesilleen. Onneksi suomalaiset karhut ovat
vielä niin arkoja ja väistävät ihmistä, että näin ei ole käynyt. Pesillä
yllätetyt karhut saattavat kyllä jäädä lähistölle odottelemaan vuoroaan, kunnes
tarhaaja on saanut hommansa hoidettua ja palanneet sitten uudelleen pesille. Mekin
olemme kerran aikaisin keväällä, kun mittari näytti vielä neljää pakkasastetta,
käyneet karhun katseen alla nostelemassa eläviä mehiläisryppäitä takaisin
pesään. Siinä lämpötilassa mehiläiset kohmettuvat nopeasti, joten tiesimme
yllättäneemme sen itse teosta, vaikka karhua emme päässeet näkemäänkään. Valppaus
lisääntyi moninkertaisesti varmasti puolin ja toisin, kun pälyilimme
metsänreunaa ja toinen puolestaan tillitti pienillä karhunsilmillään pusikoista
meitä. Kumpaakohan mahtoi harmittaa enemmän?
Joskus meiltä kysellään, että pelottaako. Puolisollani on kyselijöille
vastaus valmiina: " Kun joutuu naimisiin metsäpirtin tytön kanssa, lakkaavat metsän pedotkin
pelottamasta."
|
|
19.03.2021 - Mehiläiset meitä liikuttavat.
Mehiläisethän ne meitä liikuttavat, vaikka itse
otukset vielä talvipallossaan onnellisina hyrisevätkin.
Mehiläiset tuovat yhä vauhtia eläkepäiviimme, tai melkeinpä
voisi sanoa, että vauhdittavat niitä entisestään. Kaikki se aika ja ajatukset,
jotka töissä ollessa kuluivat ja kuuluivat yliopistomaailmalle, on nyt valjastettu
täysillä mehiläispesän antimien tutkiskeluun, oivalluksiin ja tuotekehittelyyn.
Tuntuu, että olen löytänyt oman flowni ja pohjattoman innoituksen lähteeni. Ja
mikä parasta, tämän kaiken saan jakaa läheisteni kanssa yhdessä suunnitellen,
valmistaen ja koko ajan uutta oppien.
Jäätyäni eläkkeelle ajattelin, että nyt olen vapaa kaikesta
uusien sovellusten ja verkko-oppimisalustojen opiskelusta ja käytöstä.
Tietotekniikka kun ei ole koskaan ollut se vahvin osaamisalueeni ja
mehiläishoitoonkaan en ole halunnut ottaa käyttöön minkäänlaista appia. Unelma
eläkeajasta suuntautui enemmänkin takaisin lapsuuden paimentyttöpäiviin, vapauteen mietiskellä kaikessa rauhassa ihan omiaan
Moku-koiran hoidellessa paimentamisen. Mutta mehiläiset päättivät toisin. Nyt
opiskelen verkkomarkkinointia, bloggaamista, hakukoneiden käyttöä ja ties mitä,
koska mehiläisemme niin vaativat.
Parhaillaan olemme mukana jo kolmansilla verkkomessuillamme;
”Kässämessut netissä”. Miten mehiläiset ja käsityöt sitten liittyvät toisiinsa?
No, sieltä ne meidän kaikki käsin tehdyt tuotteemme tulevat, mehiläispesästä,
mehiläisten valmistamista raaka-aineista, joista tällä hetkellä tuotteistamisessa
on tärkein mehiläisvaha. Vahan mehiläiset valmistavat omassa kropassaan oman
kotinsa rakennusaineeksi. Vaharauhasten toimiessa mehiläinen saa aikaiseksi
ohuita vahaliuskoja, jotka se mutustelee suussaan muovattavaksi taikinaksi.
Tästä taikinasta se rakentaa ympärilleen kennoja, joista syntyy kokonaisia kennostoja
pienten mehiläistoukkien makuukamareiksi ja hunaja-aitoiksi. Raaka-aineena
vahan valmistamiseen mehiläiset käyttävät hunajaa. Olisipa meilläkin omassa
kehossa sellainen sementtimylly, mistä syntyisi omakotitaloja, rivitaloja,
kerrostaloja…
Mutta nyt takaisin kässämessuille. Siellä me esittelemme
mehiläisten ja meidän valmistamia mehiläisvahakääreitä ja -pussukoita, kestokelmuja
elintarvikkeiden säilytysmateriaaliksi. Samat tuotteet sopivat myös kosmetiikan
suojakääreiksi. Tätä voidaan pitää aidon vahakankaan uutena tulemisena. Huippujuttu
mehiläisiltä.
Mehiläisvahakangas taipuu moneksi. Niistä tehdään
hunajaisella mehiläisvoiteella hoitavia jalkarättejä, jotka vaan paranevat
käytössä. Mehiläisvahakankaiset polvisuojukset ovat kiitos mehiläisiltä
kaikille viherpeukaloille, jotka polvistuvat kasvien kylvö- ja hoitotöihin. Talvella
lasketeltiin vaaran rinteillä vahatuilla lastenhuoneen vanhoilla verhoilla.
Hengitystä helpotettiin mehiläisvahahöyryillä, jotka nousevat lämmitettävistä
mehiläisvahahoitoliinasta. Isännän synttärikakkua koristi mehiläisvahaiset syntymävuoden
numerokynttilät. Ja ihan meinasin unohtaa. Meillä
perinteiset mehiläisvahakynttilät ihmeitä tekevän ikonin eteen sytytettyinä,
luovat valoa ja iloa iltoihin etenkin pääsiäisen lähestyessä.
|
|
17.03.2021 - Mehiläisvuoteni alkaa aina puhdistuslennosta
Mehiläisyhteiskunnassa kaikki tehdään aina niin
suurellisesti. Kevään ensimmäinen vessareissukin tehdään ihan isommalla
porukalla ja sitä kutsutaan puhdistuslennoksi. Lumi pesän ympärillä värjäytyy
ruskeaksi ja auta armias, jos saat muutaman osuman, niin se tuoksu kyllä pysyy ja
tehoaa monta päivää.
Sydäntalven pesässä pinnisteltyään puhdistuslentopäivä onkin
mehiläisille suuri helpotus ja merkki minulle uuden mehiläisvuoden alkamisesta.
Se on myös kehotus kuningattarelle aloittaa perhesuunnittelu ja laskea
ensimmäiset harjoitusmunat tyhjien kennojen pohjalle pesän lämpimämpään
kolkkaan talvehtimispallon keskelle. Lämmittäjämehiläiset pitävät lastenkamarin
lämpimänä värisyttämällä lentolihaksiaan, nostamalla ruumiinlämpöä juoksemalla
jopa yli 40 C asteeseen ja sen jälkeen painautumalla kennoja vasten toimien näin lämpöpeitteinä
kennossa kölliville pikkutoukille.
Kevään edetessä ja toukkien kasvaessa myös ruokkijamehiläiset
joutuvat tosi toimiin. Ruokittavien määrä lisääntyy päivä päivältä ja
ruokamehun raaka-aineena olevasta, proteiinia sisältävästä siitepölystä saattaa
tulla pulaa. Luontoäiti on kuitenkin varautunut myös mahdolliseen takatalveen,
jolloin säät estävät mehiläisiä täydentämästä siitepölyvarastojaan. Kuinka
ollakaan, talvimehiläisillä on salaiset valkuaisvarastot ruumiissaan, jota ne
pystyvät käyttämään hätäruokana toukille. Kesämehiläisillä näitä varastoja ei
ole, koska silloin raaka-aineita toukkamehuun saadaan yllin kyllin luonnosta.
Kaikki mehiläiset eivät puhdistuslennolta pesään palaa, vaan
kohmettuvat hangelle. Näiden vainajien kohtalona on ravita tinttejä, jotka
osaavat näitä kevättalven herkkupaloja mehiläistarhoilla jo odotellakin. Luonto
ei ole talvella tuhlailevainen, vaan toisen tuho voi olla toisen elämä.
|
|
Sivu 1  |
|