Mehiläishoitajan matkassa
    Sivu 1 
::   Mehiläishoitajan matkassa : tiedotuksia 9 Näytetään kaikki 9   10 20 30 40  50
10.06.2021 - Parveilua ja parinvaihtoa

Parveilua ja parinvaihtoa

Kesäkuu on mehiläisten luontaisen lisääntymisen aikaa. Lisääntyminen mehiläisyhteiskunnassa tarkoittaa kuningattarien syntymistä ja uusien yhteiskuntien perustamistoimia. Tämäkin asian mehiläiset hoitavat hyvin suurellisin menoin. Yksittäisen mehiläisen syntymä ei siis merkitse vielä lisääntymistä, jos kyseessä on työläinen tai kuhnuri, vaan vasta uuden kuningattaren syntyminen voi saada lisääntymistä aikaan. Tosin tässäkin asiassa julma luonto puuttuu peliin ja suo sen mahdollisuuden vain yhdelle valtiattarelle, koska sen tehtävänä on surmata myrkkypistimellään muut pesään syntyvät kuningattaret.

Kuhnurien neitseellinen syntymä

Mehiläishoitajan näkökulmasta koko show alkaa kuhnurikennojen rakentamisesta. Mehiläiset alkavat valmistaa kooltaan suurempaa kennostoa, joiden pohjalle kuningatar käy laskemassa hedelmöittymättömiä muniaan. Kennon koko on merkkinä kuningattarelle, hedelmöittääkö se munasolunsa siittiösäiliöstään vai ei. Työläiset ja kuningattaret ovat hedelmöitettyjen munien tuloksia.

Elämäntehtävä

Kuhnurien muodonvaihdos munasta aikuiseksi kestää kauemmin kuin kuningattaren ja siksi ne on saatettava maailmaan ennen kuningattaria. Viikarien pitää myös ehtiä aikuistua ennen elämäntehtävänsä täyttämistä, mikä on nuorien kuningattaren hedelmöittäminen. Nämä suurisilmäiset dronit odottelevat neitsyiden saapumista yhtä toivorikkaina kuin kotikyläni pojat 60-luvulla osuuskaupan pihassa viritettyjen mopojensa selässä seurakunnan tyttökerhon päättymistä.

Munasarjat superfoodilla

Kuningattarille mehiläiset rakentavat erikoisvalmisteiset syntymäkennot kehälistojen alaosaan, vuoraavat kennokupin pohjat emomaidolla, kehottaen näin emoa laskemaan munan kupin pohjalle. Tätä toukkaa ruokitaan syntymäänsä asti erikoisvalmisteisella kuningatarmaidolla. Samaa maitoa saavat muut toukat vain muutamana ensimmäisenä elinpäivänään, mutta jatkamalla tämän superfoodin antamista loppuun asti, saadaan aikaiseksi suvunjatkamiskykyinen yksilö. Vaikka pesän emo tietää, että kuningatarkennoille munimisesta alkaa lähtölaskenta, mistä pesälle seuraa vääjäämätön vallanvaihto, se munii kuuliaisesti näihin kaiken kokoisiin kennoihin. Kenellä pesässä on oikeasti valta? Ei ainakaan kuningattarella.

Emon kuntoremontti

Ennen uuden kuningattaren syntymää tai heti sen jälkeen on vanhan emon aika jättää pesä nuorikolle. Tämäkään ei tapahdu ilman näyttäviä alkuvalmisteluja. Emo on viettänyt häälennostaan lähtien lupsakkaa pesäelämää pulskistuen ja vailla lentoharjoituksia. Siksi sen ruokkiminen lopetetaan ja sitä juoksutetaan kennostolla kuin kuntosalilla ikään. Mehiläishoitaja havaitsee henkilökohtaisten kunto-ohjaajien mukaan tulemisen muninnan loppumisena.

Parveilu on luontoelämys

Vanha kuningatar ei lähde matkaan yksin, vaan ottaa mukaansa puoli valtakuntaa. Vähän kuten maalla on ollut vanhan emännän tapana muuttaa kirkonkylälle rivitaloon ja viedä pöytähopeat mennessään nuoren polven jäädessä pitämään taloa.

Mukaan lähtevät työläiset valmistautuvat matkaan tankkaamalla mesimasunsa täyteen hunajaa uuden pesänsä rakennusaineeksi. Uutta pesäpaikkaa on käyty jo useiden päivien ajan etsiskelemässä ja sen asuinalaa mittaamassa. Tiedossa on monta lähiseudun savupiippua ja ilmastointihormia, jotka uudeksi kotipesäksi olisivat kelvollisia. Ja kun lähdön aika koittaa, se tehdään näyttävästi ja isolla äänellä. Lentoaukosta purkautuva mehiläismassa syöksyy hurjaan lentoon ja pimentää auringon. Pikkuhiljaa se alkaa kerääntyä pesän lähistöllä olevan puun oksalle tiiviiksi muodostelmaksi. Siinä sitten rauhassa tutkaillaan, onko vanha emo varmasti, mukana ja tiedustelijat tanssivat parven pinnalla kertoen vaihtoehtoisista pesän paikoista. Tässä vaiheessa on mehiläishoitajan syytä katkaista peli ja pudottaa parvi laatikkoon ja viedä uuteen pesään. Muussa tapauksessa yksimielisyyden saavutettuaan, aloittavat surinajuoksijat hurjat pommituslentonsa parvipalloa kohti hajottaen sen ilmaan. Uuden yhteiskunnan rakentajat ovat päässeet matkaan ja jos kaikki onnistuu, uusi pesäpaikka pannaan alulle mesimasussa kuljetetun hunajan turvin.

Häälento

Aurinkoisena iltapäivänä lämpötilan noustessa reiluun pariin kymppiin, suuntaavat kuhnurit vanhoille parittelupaikoille odottelemaan onnensa täyttymistä. Nuoret kuningattaret lähtevät pesistä kaasojen saattelemana. Yhdessä sisarjoukon kanssa lentäen on paremmat mahdollisuudet selvitä joutumatta linnunruuaksi matkalla pariutumispaikalle. Liäksi sisaret puuttuvat myös kumppaneiden valintaan estämällä oman pesän kuhnureiden lähentely-yritykset. Näin pyritään estämään sukusiitokset kiihkeän kisailun aikana.

Kuningattaren erittämät feromonit hullaannuttavat kuhnurit lentämään kuningattaret kiinni. Telakoitumalla kuningattaren peräpäähän ne laskevat siittiönsä, jotka kuningatar varastoi siittiösäiliöönsä. Kuningatar jatkaa lentoa pariutumalla noin 10-15 kuhnurin kanssa, jolloin se saa siittiövarastoonsa tallennettua tarvitsemansa 7 miljoonaa siittiötä. Jokaiselta kuhnurilta irtoaa sukupuolielin, joka jää roikkumaan kuningattaren takapäähän. Osa niistä irtoilee matkan aikana, mutta itse olen laskenut vielä neljä näitä paritusmerkkejä häälennolta saapuvalta kuningattarelta.

Nuori kuningatar aloittaa muninnan muutaman päivän kuluttua häälennosta kotipesässään ja vanha emomunii uudessa pesäpaikassaan. Tätä pesän kahtiajakautumista pidetään mehiläisten luontaisena lisääntymiskeinona. Onneksi meillä ihmisillä se menee vähän eri tavoin, vai meneekö?

 

 

 



 
 
31.05.2021 - Laulava pihatammi

Laulava pihatammi

Andagio andante

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina, auringon ensisäteiden lämmittäessä pihatammen latvustoa alkavat ensimmäiset paikalle sapuneet konserttisolistit viritellä soittimiaan. Pieniä pörähtelyjä, hiljaista hyrinää, muutaman soittajan epäröiviä lähestymistlentoja ja laskeutumisyrityksiä tammen pienen pienille kukinnoille.

Kimalaiskuningattaret ovat saapuneet ajoissa paikalle ja näyttävimpiin asusteisiin sonnustuneina ne erottuvat hyvin tammen oksastoissa. Asu on myös lämpimämpi kuin mehiläisillä, joten se ehkä myös selittää varhaisen saapumisen näin runsaslukuisena.

Totta se on, tänään ne avautuvat ison pihatammen mesivirtaukset houkuttamaan pihan suuren orkesterin paikalle. Mutta vielä näin aamuauringossa mennään vain hitaasti käyden.

 

Tanssiaskelia ja mesitasting pimeässä mehiläispesässä

Tiedustelijamehiläiset ovat mesilähteen käyneet jo aiemmin varmistamassa, kirjanneet muistiin paikkannuskoordinantit ja imaisseet mesimasuunsa makeat maistiaiset tuliaisiksi pesässä odottaville sisarilleen.

Palattuaan pesälle, ne alkavat juoksemaan ympytäkaarta sitä vauhdikkaammin ja pidemmän aikaa, mitä parempi ja mitä kauempana mesilähde on. Tanssimalla tiedustelijat kertovat tammen sijainnista ja kukinnan runsaudesta sekä maistattavat sen mettä laadunarvioijille.

Lähtösuunta pesältä osoitetaan kulmasta, jossa tanssija ympyräänsä kiertää. Auringon kulma suhteessa tammeen on sama kuin ympyrän halkaisijan kulma suhteessa kennoston pystylinjaan.

Jos meden sokeripitoisuus on kohdallaan, kukkia riittävästi ja sääolot huomioiden lentomatkakin ihan siedettävä, niin matkaan päätetäänkin lähteä ihan isolla orkesterilla.

Allegro vivace

Päivästä on tulossa aurinkoinen ja lämmin. Jo suurin osa isosta tammesta kylpee auringonpaisteessa. Musiikin tempo muuttuu selvästi eloisan nopeaksi. Tammi on onnistunut houkuttelemaan tuhansia mehiläisiä suorittamaan sille elintärkeää pölytyspalvelua. Jos ei pölytystä, ei terhojakaan ja suvun jatkaminen lopahtaa siihen. Siksi kukat tekevätkin kaikkensa pölyttäjien houkuttamiseksi. Vastustamattomin on niiden erittämä tuoksuva, sokeripitoinen mesi sekä proteiinipitoinen siitepöly, mitä nuoret mehiläiset tarvitsevat toukkaruuan valmistamiseen.

Meden mehiläiset kuljettavat pesälle mesimasuissaan. Mahalaukun ja suoliston välinen sulkuventtiili on silloin kiinni. Meden vastaanottamisesta huolehtii nuoriso, joka kuljettaa sen puhtain jaloin kennostolle ja jatkaa prosessointia hunajaksi.

Siitepölyn kuljetuskontteina toimivat takajaloissa olevat vasut, jotka mehiläinen sulloo täyteen kukan siitepölyä, tyhjentää kennoille mehiläisleivän raaka-aineeksi.

Apassionato

Iltapäivällä tempo muuttuu suorastaan intohimoiseksi. Soivan tammen havaitsee jo kymmenien mertien päähän. Nyt kannattaa istahtaa tammen alle nauttimaan keväästä, auringosta ja mehiläisten musiikista. Pihatammi laulaa vain yhden kerran kesässä.



 
 
15.05.2021 - Mehiläishoitaja havainnoi luontoa mehiläisen silmin

Kevään ihmeet

Mehiläiseni ja minä odotamme kiihkeästi, että voikukan nuput aukeaisivat myös täällä Päijät-Hämeen metsäisemmillä alueilla. Pajujen kukinnan mehiläiset onnistuivat hyödyntämään hienosti aina siihen asti, kun lämpötila laski muutamaan asteeseen ja räntää vihmoi hyytävän tuulen siivittämänä. Mehiläiset murjottivat mökeissään lämmityspuuhissa. Emo oli lämpimän jakson aikana innostunut munimaan jo laajemmalle alueelle, jota nyt päivittäin vähenevä mehiläismäärä nipin napin pystyi pitämään lämpimänä. Onneksi pajun mettä ja siitepölyä näytti riittävän hyvin koko kylmän jakson yli, mutta sitä olikin ahkerasti kuljetettu mesimasut ja reisitaskut täynnä ennen pohjoisen puhuria. Mehiläisten lento oli niin vilkasta niinä muutamina aurinkoisina päivinä, että oletin niiden olevan hyvin selvillä siitä, mitä tuleman piti. Minä saan etukäteistiedon säätilasta uutisista, mutta mistä sen tiedon mehiläiset saavat?

Mehiläisten astrologiaa

Helteisenä pyykkipäivänä, kun taivaanrannalla jo ukkospilvet uhkaa, käyn katsomassa pesillä ennen pyykin kuivumaan ripustamista, mihin suuntaan mehiläiset lentävät. Jos paluulento ruuhkautuu lentolaudalle, on turha viedä pyykkejä narulle kastumaan, varsinkaan mattoja. Mutta jos lähteviä lentoja on paluulentojen lomassa, ei ole pelkoa sateesta. Tämä on ihan satavarma konsti saada tieto siitä, että osuuko ukkospilvi kohdalle vai väistääkö ohi. Ovatko mehiläiset astrologeja? Sitä mietin mehiläisten kiirettä seuratessani nyt ennen kylmän jakson alkamista. Siihenkö ne niin kuumeisesti ovatkin varautumassa.

Toukokuun tautia ja kylmää kyytiä

Mehiläiset tarvitsevat keväällä myös runsaasti vettä. Sitä tarvitaan ennen kaikkea toukkien ruuan valmistukseen. Siitepöly, jota ruokkijamehiläiset käyttävät, on kuivaa tavaraa ja pahimmassa tapauksessa tukkii suoliston niin, että mehiläiset turpoavat ja pyörivät selällään mattona maassa pesän edessä. Siitä mehiläishoitajat tunnistavat toukokuun taudin ja sumuttavat mehiläisiään laimealla sokeriliuoksella, joka laukaisee ummetuksen hetkessä. Vesipulan johdosta uskaltautuivat mehiläiset veden hakuun nyt kylmälläkin säällä ja se minua kyllä jo vähän hirvitti. Matkalle kohmettui varmasti monta uskaliasta vedenhakijaa.

Paju, voikukka ja villivadelma

Meidän tarhapaikoilla maalla mehiläisten kannalta tärkein kasvi aikaisin keväällä ovat paju. Niistä mehiläinen saa lentokelien niin salliessa runsaasti mettä ja ravinnepitoista siitepölyä. Pajujen kukintakin porrastuu vielä mukavasti lajin ja kasvupaikan mukaan. Aurinkoinen kevätpäivä saa raidat laulamaan mehiläisistä ja kennojen pohjalle ilmestyy juoksevaa kultaa. Sitä pajuhunajaa tuskin riittää meille ihmisille asti, sillä pitkän talven jälkeen se on ihmeitä tekevää nektaria mehiläisille. Meillä jokivarren pajukot ovat pyhistä kasveista pyhimpiä joka kevät, kun kotitarhalle kerätään syksyllä talvehtimaan myös osa kaupunkipesistä ja mehiläisten määrä on siksi alueella melkoinen.

Mutta nyt odotellaan kukkivaksi sitä varsinaista pesien mehiläismäärän räjäyttäjää, voikukkaa. Voikukka on niin meden kuin siitepölynkin kannalta mehiläisten suosikki. Voikukan meden ilmestyminen pesään saa emon uskomaan, että nyt ruokaa riittää varmasti isommallekin toukkakatraalle ja aloittaa rajun muninnan, parhaimmillaan yli 2000 munaa päivässä. Ja meille mehiläishoitajille se takaa riittävän ison työläisporukan keräämään kesän varsinaisen pääsadon, joka saadaan kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Niitä ahertajia aletaan munimaan voikukan kukinta-aikaan.

Omenanviljelijät antavat voikukan kukkia omenatarhassa siihen asti, kun ensimmäiset omenankukat alkavat puhjeta. Sen jälkeen ruoho leikataan ja mehiläiset siirtyvät pölyttämään omenankukkia. Voikukka on vaarallinen kilpailija omenankukalle, koska se on omenaa parempi mesi- ja siitepölykasvi.

Seuraava tärkeä mesikasvi on vadelma. Joskus se antaa odotuttaa itseään voikukan jälkeen niin kauan, että saattaa tulla pidempi katkos hunajan lisääntymiseen pesissä. Mutta kennoilta löytyy onneksi riittävästi voikukkahunajaa estämään nälänhädän. Ja yleensä sitä voikukkahunajaa jää myös varastoon meille herkutteluhunajaksi. Se on voikukan keltaista, voikukan tuoksuista ja mitä herkullisinta vaniliajäätelön kanssa. Päälle kun ripotellaan vielä voikukan siitepölypalleroita, niin meillä ihmispoloisilla on ikuinen kevät.

Vadelman kukkiessa alkaa pesän korkeus kasvaa vauhdilla. Mehiläishoitaja käy lisäämässä hunajaosastoja sitä mukaa, kun edelliset alkavat täyttyä ja lopulta pesät muistuttavat pienoiskaupungin pilvenpiirtäjiä. Hunaja tuoksu on huumaava ja hoitaja tarkkailee ennusmerkkejä mahdolliselle parveilulle sikiöosastoista, mutta siitä kerron enemmän sitten, kun se on ajankohtaista. Nyt vauhtia voikukat ja aurinkoa täysillä!



 
 
27.04.2021 - Kuinka voin aloittaa mehiläishoitoharrastuksen?

Trendin harjalla pörisee

Pörriäiset, ne elintärkeät pölyttäjähyönteiset ovat nyt maailman trendikkäimpiä eläimiä. Ja hyvä niin, koska ilman pölyttäjiä ei monipuolista, täysipainoista ravintoa ihmisille ja useille eläinlajeillekaan olisi saatavilla, sillä 80% maailman kasvilajeista vaatii hyönteispölytyksen.

Miksi sinä haluat itsellesi mehiläisiä?

Moni miettii mehiläisyhteiskunnan hankkimista omalle pihalleen pölyttämään hedelmäpuita ja marjapensaita. Joku miettii ammatin vaihtamista ja maalle muuttoa mehiläisiä tarhaamaan. Lisäksi on kaksi ääripäätä, joista toinen uskoo, että hunajantuotannollahan sitä rikastutaan hetkessä. Mehiläisethän ne hoitavat homman ihan ilmaiseksi ja isäntä vaan kerää sadon ja myy kovaan hintaan. Mehiläispesiä voi sirotella mielin määrin ympäri Suomen ja tyhjentää pöntöt sitten syksymmällä.

Toinen ääripää ovat idealistit, jotka ovat päättäneet pelastaa maapallon hankkimalla mehiläisiä ihan vaan siksi, ettei pölyttäjistä olisi pulaa. Mehiläisten pitäisi saada elää luontonsa mukaisesti, pitää varastoimansa hunajasadon, seurata luontaista lisääntymisviettiään parveilemalla, eikä niitä hoitotoimiakaan mehiläiset ihmiseltä kaipaa, ennemminkin vaan kärsivät vaan ihmisen pesällä mylläämisestä.

Mehiläinen on kotieläin ja sen hoitamatta jättäminen on eläinsuojelurikos

Kumpikaan peruste ei ole relevantti mehiläishoidossa. Ensinnäkään mehiläisten pitäminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kaikille pesille, jotka eivät ole omilla mailla, on niiden sijoitteluun oltava maan omistajan lupa. Hunajamehiläisiä ei Suomessa luontaisesti ole, vaan ne on tuotu maahan ihmisen toimesta. Mehiläiset ovat kotieläimiä ja vaativat ympärivuotista hoitoa ja huolehtimista. Hoidotta jätetyt pesät kuolevat muutamassa vuodessa mehiläistauteihin, joita sitten ovat ehtineet tartuttaa jo monille hyvässä hoidossakin oleville tarhoille mehiläisten ja hoitajien riesaksi. Mehiläishoito vaatii osaamista, mehiläisten elämänohjeen ymmärtämistä eli pesänlukutaitoa, valppautta ja viisautta toimia oikein ja ripeästi sekä valmiutta raskaaseen, ruumiilliseen työhön.

Mehiläistarhaus on ekoteko

On ihan oikein luonnon kannalta, että mehiläisten määrää lisätään pölyttäjinä. Onnistunut pölytystyö takaa myös luonnonpölyttäjille hyviä kukkalaitumia ja auttaa ravinnon saannissa. Mehiläispesiä on Suomessa niin harvassa, että ne voitaisiin turvallisesti kymmenkertaistaa.

Jos tunnistat itsesi edellä kertomieni ääripäiden välimaastosta, voit aloittaa mehiläispesän paikan etsiskelyn. Tutustu sen alueen muihin mehiläishoitajiin. Kylillä kyselemällä aina joku tuntee paikallisen mehiläishoitajan, johon sinun kannattaa ottaa yhteyttä. Hän tietää minkä rotuisia mehiläisiä alueella hoidetaan, omien tarhojensa lisäksi hän tietää usein myös muiden tarhapaikat. Voit kysellä, olisiko paikallisella tarhaajalla myydä keväällä kokonaista pesää tai jaokkeita myöhemmin kesällä. Ja jos oikein hyvin sattuu, voi tarhaaja suostua auttamaan sinua mehiläishoidon alkutaipaleella.

Mehiläishoidon aloittamisen askelmerkit

Opiskele ennen ensimmäisenkään pesän ottamista mehiläishoitoa, joko alan kursseilla tai kokeneen tarhaajan opastuksella ja tee tarvittavat viranomaisilmoitukset. Tietoa löytyy Suomen Mehiläishoitajain Liiton sivuilta: www.mehilaishoitajat.fi

·Etsi pesäpaikka valmiiksi.

·Sovi tarhaajan kanssa pesän ostamisesta ja hanki vaadittava kalusto ja hoitotarvikkeet valmiiksi.

·Siirrä pesä myöhään illalla, kun kaikki mehiläiset ovat jo pesässä, tarhapaikalle.

·Tutustu mehiläisiisi tarkkailemalla niiden touhuja noudata hoito-ohjeita.

·Ole ylpeä mehiläisistäsi ja itsestäsi niiden hyvänä hoitajana.

Onnellista mehiläiskesää kaikille!



 
 
20.04.2021 - Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki

Keväänkorvalla on pesissä tekemisen meininki

Mikäpä se on mehiläisten lennellessä pesästä ulos ja sisään, kun eteinen on siivottu esteenä olleista vainajista ja muusta talven aikana pohjille kerääntyneestä. Ja mikäpä se on emännänkään astellessa aitan ja tuvan väliä, kun lumikinokset ovat sulaneet ja lasiveranta tyhjennetty, jos nyt ei sentään vainajista, niin muusta talven kuluessa kerääntyneestä rojusta. Pelargoniat availevat nuppujaan ikkunalaudoilla ja lasikuistin iso ruokapöytä täyttyy koulituista yrttien ja kesäkukkien taimista. Se on sitten kevät!

Nurinkurista lämmönsäätöä mehiläispesässä

Mehiläispesien pohjaverkot suljettiin Hesarin sivuista taitelluilla kaistaleilla pohjien puhdistuksen yhteydessä ja nyt on pesien lämpötalous vakaampaa. Se helpottaa sikiöiden lämmittämisessä. Kun emäntä keväällä irrottelee ilmojen lämmetessä ikkunoista tuplia, niin mehiläispesässä kaikki räppänät laitetaan kiinni ja lentoaukkoakin supistetaan päältä tuulettavassa pesämallissa. Syksyllä taas, kun ihmiset sulkevat tuuletusikkunat ja vanhoissa taloissa asentavat sisälasit, mehiläispesässä pidetään pohjaritilä avoinna ja lentoaukkoa laajennetaan, jos ritilää ei pohjassa ole. Talvi vietetään avoimin ovin ja räppänöin päinvastoin kuin ihmisasumuksissa. Syynä siihen on mehiläispesään talven aikana syntyvä kosteus, mikä täytyy saada tuuletettua pois.

Feromoniviestintää

Mutta nyt pesän lämmössä kasvaa jo täyttä vauhtia uusi sukupolvi. Toukat välittävät feromonejaan ja saavat aikuiset kiirehtimään siitepölyn hakuun. Feromoneillaan ne äänettöminä viestivät kasvavasta ruuantarpeestaan, toisin kuin ihmislapset itkupotkuraivarillaan.

Mehiläiset tuottavat erilaisia feromoneja välittääkseen pimeässä pesässä viestejä toisilleen. Näin pesä toimii kuin yhtenä organismina ja elämän ohjeena. Kun toukat näin kertovat ruokkijamehiläisille sijaintinsa sekä lisääntyneen ruuantarpeensa ja kiihottavat lentäjät siitepölyn hakuun, niin tämä käyttäytymistä säätelevä järjestelmä toimii tosi hyvin. Toukat saavat ruokaa ja ruokkijat tarvitsemaansa siitepölyä. Toukkien feromoneilla on vielä yksi salainen tehtävä: Ne estävät työläisten munasarjojen kasvua viestittämällä, että ”kyllä meijän äite munii ihan riittämiin, ei teijän tarvi.”

Kuningattaren keinot

Emon feromonit kertovat sen läsnäolosta ja samalla estävät myös työläisten munasarjojen kasvua munintaa. Feromonit, joita emo levittää jalanjäljissään innostavat työläisiä medenkeruu- ja rakennuspuuhiin. Häälennolla nuori emo erittää eroottisesti kiihottavaa parfyymiään, jolloin kuhnurit seuraavat sitä, hullaantuvat telakoitumaan prinsessan selkään parittelemaan siitä huolimatta, että sen ilon seurauksena halvaantuvat, putoavat maahan ja kuolevat.

Jos emo katoaa

Emon kuolema tai poistuminen pesästä havaitaan jo puolessa tunnissa. Se aiheuttaa suurta levottomuutta ja emon etsiskelyä. Uudelle emolle aletaan rakentaa emokennoa vasta munasta kuoriutuneen toukan ympärille. Näin varmistetaan uuden kuningattaren syntyminen pesään.

Myös työläisillä on käytössä omat tarpeelliset feromoninsa. Hälytysferomonit saavat aikaan yleisen hätätilan, jolloin muiden mehiläisten valmius puolustaa pesäänsä nousee ja ne alkavat hyökkäillä pesään tunkeutujaa vastaan. Tämän feromonin (isopentyyliasetaatti) ihmisnenäkin haistaa kiukustuneella mehiläispesällä. Silloin kannattaa oman turvallisuuden vuoksi vähin ääni sulkea pesä ja poistua paikalta.

Lentoaukolla pyllistelemässä

Kun pesäkäynneillä otin kuningattaren taskuuni turvaan, jotta oppilaat saisivat huoletta availla ja tutkia pesää, alkoivat mehiläiset pyllistellä lentoaukolla. Takaruumiin kärjen tuoksurauhasen eritteellä ne kutsuivat ja yrittivät ohjata kuningatarta takaisin pesään. Samalla feromonilla ne pystyvät myös merkitsemään kentällä mesilähteitä ja reittejä näille kukkaniityille. Jospa minäkin omistaisin parfyymia, jolla saisin koko Laurilan poppoon toimimaan haluamallani tavalla, vain hiljalleen kuljeskelemalla kotinurkissa jättäen elämänohjeita ja työmääräyksiä koodattuna jalanjälkiini, mitkä olisivat sitten sieltä helposti tulkittavissa ja noudatettavissa.



 
 
10.04.2021 - Mehiläisten kevätsiivoustalkoot

Mehiläispesän kevätsiivoustalkoot

Huhtikuun aurinkoisina päivinä pääsemme osallistumaan mehiläisten siivoustalkoisiin. Talven aikana pesään kertyy kaikenlaista ylimääräistä, mistä mehiläiset haluavat eroon kevään koittaessa. Pesästä raahataan talven aikana menehtyneiden ruumiita, vahamuruja, homeista siitepölyä ja kiteytynyttä talviruokaa. Kennoja puhdistetaan emolle munintatilaksi. Talven ruoka-aitta muuttuu siten kevään kuluessa lastenkamariksi, missä uusi sukupolvi tulee syntymään. Tässä vaiheessa mehiläishoitajan siivousapu on tarpeen.

Pesäsiivouksessa on syytä säästää vettä ja desinfektioaineita.

Tarhoille lähdetään muutaman puhtaan pohjan kanssa. Pesäosasto nostetaan puhtaan pohjan päälle siksi aikaa, kun kuolleet mehiläiset poistetaan pesän pohjaverkolta ja pohja rapsutetaan pesätaltalla puhtaaksi. Jos pesään on ulostettu tai pohjaroskat ovat märkiä ja homeisia, on syytä vaihtaa uusi puhdas pohja ja viedä saastunut pestäväksi ja desinfioitavaksi. Muussa tapauksessa vanha, puhtaaksi raaputettu kyllä kelpaa. Perustelen sitä sillä, että pesässä on myös mehiläisille hyödyllisiä bakteereita, jotka tuhoamme liiallisella pesulla ja desinfioimisella. Teemme saman virheen kuin lapsillemme kasvattamalla heidätliian steriilissä ympäristössä, jolloin vastustuskykyä ei pääse riittävästi kehittymään. Tähän on jo ihmisten kasvattamisessa tervettä muutosta saatukin, mutta mehiläisalalla pesien jonninjoutavaa pohjien ja pesäosastojen desinfiointia edelleen suositaan perusteluna pesähygienian ylläpito. Joskaan toistuvaa korvatulehduskierrettä , kuten ihmislapsille siitä ei mehiläisille saada syntymään, niin estää se immuniteetin kehittymistä moniin mehiläisten omiin vitsauksiin. Tämä on yksi niistä mantroista, joita toistan joka kevät pohjien puhdistuksen yhteydessä.

Lennetäänkö vai lämmitetäänkö?

Vanhat talvimehiläiset huolehtivat ensimmäisten kevättoukkien ruokinnasta ja lämmityksestä. Nyt alkaa se mehiläispesäelämän kriittisin vaihe. Mehiläisten pitää löytää tasapaino ruuanhankinnan ja pesän lämmittämisen välillä. Ketkä suunnistavat siitepölyn, meden ja veden hakuun pesän ulkopuolelle ja ketkä jäävät turvaamaan lastenkamarin lämmityksen. Koko ajan vähenevän mehiläismäärän on oltava riittävä pitämään sikiöt yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa ja samaan aikaan toukat huutavat ruokamehuaan, minkä valmistamiseen nämä kevään ensimmäisten siitepöly- ja mesikasvien anti on kullan arvoista. Lennänkö vai lämmitänkö? Siinä se mehiläisen kevään suurin dilemma. Kevään vaihtelevat sääolot lisäävät vielä osaltaan vaikeuskerrointa.

Oletko miettinyt, että toisen rikkakasvi onkin toisen ravintokasvi?

Lepät, pähkinäpuut, pajut, raidat, vaahterat, ja voikukka ovat ne mehiläisten kannalta tärkeimmät kasvit keväästä selviytymiseen. Sillä toukokuu on mehiläisille julmin. Mehiläisten määrä on pesässä pienimmillään, koska vanhat talvimehiläiset kuolevat pois ja uusia ei vielä synny samaan tahtiin tilalle. Rantalan puutarhassa lumikellot, jouluruusut, krookukset ja skillat notkuvat mehiläisistä aurinkoisina päivinä.



 
 
26.03.2021 - Karhut etsiskelevät aamupalaa - ajatuksia karhuaidoilla

Ajatuksia karhuaidoilta

Muistatteko lastenlaulun: " Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä. Ei ole vaaraa kellään, tässä me leikitellään. Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä." Vaan eipä nuku kauaa ja siihen on mehiläistarhoillakin aika varautua.

Vain pieni osa karhuista käy mehiläispesillä

Talvipesissään karhut alkavat heräillä täällä eteläisessä Suomessa jo huhtikuussa. Ne vaeltavat ylisuuressa turkissaan pitkiäkin päivämatkoja syötävää etsien. Koska lunta on vielä runsaasti ja maakin jäässä ei ylivuotiset karpalot tai suonsilmään kätketty hirvenruho ole vielä saatavilla. Muurahaispesätkin ovat vielä metsissä lumen peitossa. Nyt vaarassa ovat mehiläispesät, sillä karhu vainuaa ne jo 10 kilometrin päähän.

Kuitenkaan kaikki karhut eivät osaa tätä herkkuaittaa hyödyntää. Vain muutama prosentti karhuista ovat sen keksineet, päässeet hunajan makuun, kuten sanonta kuuluu. Nämä ns. hunajakarhut ovat jossakin elämänsä vaiheessa löytäneet hunaja-apajille. Joko ne ovat hunajakarhun jälkeläisiä, jotka emo on vienyt pesille jo pentuna tai luontokuvauspaikoilta on löytynyt hunajalla sivelty puunrunko kiipeilyyn houkuttimena. Ehkäpä jokunen karhu on vaan lumoutunut mehiläispesien huumaavaan hunajan tuoksuun ja lähtenyt koettamaan onneaan.

Taidot ne karttuu karhuillakin

Aikaisin keväällä pesissä ei kuitenkaan houkuttimena ole se hunaja, vaan mehiläisten toukat. Ne ovat mitä parasta proteiinipitoista ravintoa karhulle talviunien jälkeen. Tosin mehiläispesälle menokaan ei ole ihan ongelmatonta. Mehiläiset puolustautuvat raivokkaasti ja pistoja satelee kuonolle. Karhulle se ei kuitenkaan ole mikään este, pelkästään hidaste.

En voinut olla ihailematta toissa keväänä tarhoillamme käyneen karhun mehiläishoitotaitoja. Ensin se nosti päällimmäisen pesäosaston, missä suurin osa mehiläisistä oleili, pesän viereen ja kaappasi karhunsyleilyynsä alimman kerroksen ja kanniskeli sen pellolle kauas pesän varsinaisesta sijainnista. Näin se sai karistettua kannoiltaan ison osan mehiläisistä. Kennot se keräsi kainaloonsa ja piiloutui metsän suojiin herkuttelemaan. Kennojen tyhjät kehälistat löytyivät 50 metrin säteelle ripoteltuina.

Tiesimme, että näitä karhun käyntejä olisi odotettavissa lisää ja toisen käynnin jälkeen veimme tarhoille transistoriradioita soittamaan yöklassista, pattereilla toimivia hautakynttilöitä ja kaiken varalta vielä merkkasimme eläinten tapaan reviirimme käymällä ulkopissalla tarhojen lähistöllä. Näin selvisimme ainoastaan neljän pesän ryöstöllä odotellessamme karhuaitatarpeiden saapumista.

Mehiläispesälle karhun vierailu on kohtalokas

Keväiset karhujen käynnit yleensä heikentävät pesää niin, että sen kesän sato on niiden osalta menetetty, vaikka yhteiskunta selviäisikin osin hengissä. Tätä ennakoiden onkin nyt aika käydä kaivamassa aitanauhat lumen sisästä ja virittää akut ja aurinkopaneelit virranlähteeksi tarhojen karhuaitoihin. Vaikka on sillä karhulla konstit mennä aidattuunkin mehiläistarhaan. Koska maa on vielä jäässä, ei ole pelkoa, että karhu kaivautuisi sähköaidan alitse. Kaivajakarhut saavat yllättävän nopeasti vahvoilla kynsillään riittävän suuren kuopan aidan alle, josta konttaavat sisälle tarhaan. Helpompi tapa on kantaa isoja puunrankoja aidan päälle, jolloin sähkövirran saa ohjattua maahan. Jopa 30 metrin päässä pesiltä olevasta propsipinosta karhu on löytänyt käyttökelpoista materiaalia tähän tarkoitukseen. Mistä moiset sähköopin perusteet se onkaan onnistunut itselleen hankkimaan? Karhu on myös taitava hyppäämään aidan yli, jos aita ei ole riittävän korkea. Ja on olemassa myös tosiurheita karhuja, jotka menevät kuin juna aidan läpi sähköiskuista huolimatta. Ja jos oikein hunajaa tekee mieli, niin ihan rapun pielestäkin hunajat käydään hakemassa räksyttävästä koirasta ja emännästä huolimatta.

Karhut kuuluvat koko Suomen luontoon

Ennen karhut kiertelivät itärajalla ja pohjoisessa, nyt pesiä on suojattava koko maassa. Ikävintä on, jos karhu alkaa omimaan mehiläistarhaa, eikä vuorostaan päästä tarhaajaa pesilleen. Onneksi suomalaiset karhut ovat vielä niin arkoja ja väistävät ihmistä, että näin ei ole käynyt. Pesillä yllätetyt karhut saattavat kyllä jäädä lähistölle odottelemaan vuoroaan, kunnes tarhaaja on saanut hommansa hoidettua ja palanneet sitten uudelleen pesille. Mekin olemme kerran aikaisin keväällä, kun mittari näytti vielä neljää pakkasastetta, käyneet karhun katseen alla nostelemassa eläviä mehiläisryppäitä takaisin pesään. Siinä lämpötilassa mehiläiset kohmettuvat nopeasti, joten tiesimme yllättäneemme sen itse teosta, vaikka karhua emme päässeet näkemäänkään. Valppaus lisääntyi moninkertaisesti varmasti puolin ja toisin, kun pälyilimme metsänreunaa ja toinen puolestaan tillitti pienillä karhunsilmillään pusikoista meitä. Kumpaakohan mahtoi harmittaa enemmän?

Joskus meiltä kysellään, että pelottaako. Puolisollani on kyselijöille vastaus valmiina: " Kun joutuu naimisiin metsäpirtin tytön kanssa, lakkaavat metsän pedotkin pelottamasta."




 
 
19.03.2021 - Mehiläiset meitä liikuttavat.

Mehiläisethän ne meitä liikuttavat, vaikka itse otukset vielä talvipallossaan onnellisina hyrisevätkin.

Mehiläiset tuovat yhä vauhtia eläkepäiviimme, tai melkeinpä voisi sanoa, että vauhdittavat niitä entisestään. Kaikki se aika ja ajatukset, jotka töissä ollessa kuluivat ja kuuluivat yliopistomaailmalle, on nyt valjastettu täysillä mehiläispesän antimien tutkiskeluun, oivalluksiin ja tuotekehittelyyn. Tuntuu, että olen löytänyt oman flowni ja pohjattoman innoituksen lähteeni. Ja mikä parasta, tämän kaiken saan jakaa läheisteni kanssa yhdessä suunnitellen, valmistaen ja koko ajan uutta oppien.

Jäätyäni eläkkeelle ajattelin, että nyt olen vapaa kaikesta uusien sovellusten ja verkko-oppimisalustojen opiskelusta ja käytöstä. Tietotekniikka kun ei ole koskaan ollut se vahvin osaamisalueeni ja mehiläishoitoonkaan en ole halunnut ottaa käyttöön minkäänlaista appia. Unelma eläkeajasta suuntautui enemmänkin takaisin lapsuuden paimentyttöpäiviin, vapauteen mietiskellä kaikessa rauhassa ihan omiaan Moku-koiran hoidellessa paimentamisen. Mutta mehiläiset päättivät toisin. Nyt opiskelen verkkomarkkinointia, bloggaamista, hakukoneiden käyttöä ja ties mitä, koska mehiläisemme niin vaativat.

Parhaillaan olemme mukana jo kolmansilla verkkomessuillamme; ”Kässämessut netissä”. Miten mehiläiset ja käsityöt sitten liittyvät toisiinsa? No, sieltä ne meidän kaikki käsin tehdyt tuotteemme tulevat, mehiläispesästä, mehiläisten valmistamista raaka-aineista, joista tällä hetkellä tuotteistamisessa on tärkein mehiläisvaha. Vahan mehiläiset valmistavat omassa kropassaan oman kotinsa rakennusaineeksi. Vaharauhasten toimiessa mehiläinen saa aikaiseksi ohuita vahaliuskoja, jotka se mutustelee suussaan muovattavaksi taikinaksi. Tästä taikinasta se rakentaa ympärilleen kennoja, joista syntyy kokonaisia kennostoja pienten mehiläistoukkien makuukamareiksi ja hunaja-aitoiksi. Raaka-aineena vahan valmistamiseen mehiläiset käyttävät hunajaa. Olisipa meilläkin omassa kehossa sellainen sementtimylly, mistä syntyisi omakotitaloja, rivitaloja, kerrostaloja…

Mutta nyt takaisin kässämessuille. Siellä me esittelemme mehiläisten ja meidän valmistamia mehiläisvahakääreitä ja -pussukoita, kestokelmuja elintarvikkeiden säilytysmateriaaliksi. Samat tuotteet sopivat myös kosmetiikan suojakääreiksi. Tätä voidaan pitää aidon vahakankaan uutena tulemisena. Huippujuttu mehiläisiltä.

Mehiläisvahakangas taipuu moneksi. Niistä tehdään hunajaisella mehiläisvoiteella hoitavia jalkarättejä, jotka vaan paranevat käytössä. Mehiläisvahakankaiset polvisuojukset ovat kiitos mehiläisiltä kaikille viherpeukaloille, jotka polvistuvat kasvien kylvö- ja hoitotöihin. Talvella lasketeltiin vaaran rinteillä vahatuilla lastenhuoneen vanhoilla verhoilla. Hengitystä helpotettiin mehiläisvahahöyryillä, jotka nousevat lämmitettävistä mehiläisvahahoitoliinasta. Isännän synttärikakkua koristi mehiläisvahaiset syntymävuoden numerokynttilät. Ja ihan meinasin unohtaa. Meillä perinteiset mehiläisvahakynttilät ihmeitä tekevän ikonin eteen sytytettyinä, luovat valoa ja iloa iltoihin etenkin pääsiäisen lähestyessä.

 

 

 



 
 
17.03.2021 - Mehiläisvuoteni alkaa aina puhdistuslennosta

Mehiläisyhteiskunnassa kaikki tehdään aina niin suurellisesti. Kevään ensimmäinen vessareissukin tehdään ihan isommalla porukalla ja sitä kutsutaan puhdistuslennoksi. Lumi pesän ympärillä värjäytyy ruskeaksi ja auta armias, jos saat muutaman osuman, niin se tuoksu kyllä pysyy ja tehoaa monta päivää.

Sydäntalven pesässä pinnisteltyään puhdistuslentopäivä onkin mehiläisille suuri helpotus ja merkki minulle uuden mehiläisvuoden alkamisesta. Se on myös kehotus kuningattarelle aloittaa perhesuunnittelu ja laskea ensimmäiset harjoitusmunat tyhjien kennojen pohjalle pesän lämpimämpään kolkkaan talvehtimispallon keskelle. Lämmittäjämehiläiset pitävät lastenkamarin lämpimänä värisyttämällä lentolihaksiaan, nostamalla ruumiinlämpöä juoksemalla jopa yli 40 C asteeseen ja sen jälkeen painautumalla kennoja vasten toimien näin lämpöpeitteinä kennossa kölliville pikkutoukille.

Kevään edetessä ja toukkien kasvaessa myös ruokkijamehiläiset joutuvat tosi toimiin. Ruokittavien määrä lisääntyy päivä päivältä ja ruokamehun raaka-aineena olevasta, proteiinia sisältävästä siitepölystä saattaa tulla pulaa. Luontoäiti on kuitenkin varautunut myös mahdolliseen takatalveen, jolloin säät estävät mehiläisiä täydentämästä siitepölyvarastojaan. Kuinka ollakaan, talvimehiläisillä on salaiset valkuaisvarastot ruumiissaan, jota ne pystyvät käyttämään hätäruokana toukille. Kesämehiläisillä näitä varastoja ei ole, koska silloin raaka-aineita toukkamehuun saadaan yllin kyllin luonnosta.

Kaikki mehiläiset eivät puhdistuslennolta pesään palaa, vaan kohmettuvat hangelle. Näiden vainajien kohtalona on ravita tinttejä, jotka osaavat näitä kevättalven herkkupaloja mehiläistarhoilla jo odotellakin. Luonto ei ole talvella tuhlailevainen, vaan toisen tuho voi olla toisen elämä.



 
 
    Sivu 1 
Näytetään kaikki 9   10 20 30 40 50 



Mesila isä & poika avoin yhtiö, Rantalanpolku 5, 16350 NIINIKOSKI, Puh. 040 5112052